Gränges

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gränges AB
Osake OMXS: GRNG
Perustettu 2013 (nyk. yhtiö)
1896 (Trafik AB Grängesberg–Oxelösund)
Perustaja
Toimitusjohtaja Jörgen Rosengren[2]
Puheenjohtaja Fredrik Arp[3]
Kotipaikka  Ruotsi
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala metalliteollisuus, aik. monialayritys
Tuotteet valssattu alumiini, aiemmin rautamalmi, terästuotteet, kuparituotteet ym.
Liikevaihto 24 492 milj. SEK (2022)[4]
Henkilöstö 2 700 (2022)[5]
24 000 (1970)
Tytäryhtiöt LKAB (1903–1957)[6]
Grängesbergs Gruve AB[6]
AB Express Dynamit[6]
Gränges Essem AB (1969–)
Gränges Essem Metotest AB (–1971)
Gränges Aluminium AB
Gränges Nyby AB
Gränges Metallverken AB (–1986)
Wirsbo Bruk AB (–1986)
Oy Aluma Ab (1980-luku)
Sapa AB
Platzer Bygg AB[7]
Gränges Weda AB ym.
Omistaja Electrolux (1980–)
Elkem (2005–)
Kotisivu https://www.granges.com

Gränges AB (ent. Sapa, ent. TGO) on ruotsalainen alumiinia jalostava pörssiyritys, jolla on pitkä ja monivaiheinen tausta Ruotsin kaivos- ja teollisuushistoriassa. Yritys pohjautuu vuonna 1896 Taalainmaan Grängesbergin rautamalmialueella perustettuun Trafik AB Grängesberg–Oxelösund -rautatieyhtiöön (TGO), joka laajeni kaivos-, metalliteollisuus- ja laivanvarustamotoimintaa harjoittaneeksi Grängesberg-yhtymäksi (Grängesbergsbolaget), yhdeksi aikansa suurimmista Ruotsissa. Se oli läpi 1900-luvun alkupuolen myös pohjoisen LKAB-kaivosyhtiön toinen omistaja Ruotsin valtion rinnalla, kunnes valtio osti LKAB:n kokonaan itselleen.[8]

Nyt entistä paljon pienempi Gränges AB valmistaa valssattuja alumiinituotteita ajoneuvojen lämmönvaihtimiin ja muihin erikoiskohteisiin.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grängesbergin ja muita Keski-Ruotsin Bergslagenin alueen fosforipitoisia rautamalmiesiintymiä kyettiin hyödyntämään tehokkaasti vasta vuonna 1878 keksityn, teräksenvalmistuksen Bessemer-prosessia parantaneen Thomas-Gilchrist-menetelmän myötä. Alueen kaivostoimintaan ja sen tarvitsemaan infrastruktuuriin alkoivat sijoittaa ruotsalaisten itsensä lisäksi britit. Vuonna 1896 perustettiin Trafik AB Grängesberg–Oxelösund (TGO) joka huolehti rautatiekuljetuksista Oxelösundin vientisatamaan (monet Ruotsin tuon ajan rautateistä olivat yksityisiä) ja osallistui myös kaivostoimintaan.[8] Vuonna 1917 yhtiö alkoi jalostaa terästä Oxelösundin tehtaassaan, vientisataman äärellä[9].

LKAB ja varustamotoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1903 Gränges osti Norrbottenissa toimineen LKAB:n (Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag), johon Ruotsin valtio tuli toiseksi omistajaksi 1907 kunnes osti LKAB:n kokonaan 1957. LKAB:n oston yhteydessä Gränges sai osake-enemmistön myös Rederi AB Luleå–Ofoten -varustamosta Gustaf Emil Bromsilta, yhdeltä LKAB:n perustajista. Mukana tuli kolme höyryrahtilaivaa, ja 1900-luvun ensivuosikymmenen mittaan laivoja tilattiin 15 alusta lisää. Neljä niistä menetettiin ensimmäisessä maailmansodassa, mutta tilalle tilattiin Götaverkenin telakalta 13 uutta moottorialusta. Toisessa maailmansodassa Gränges menetti laivoistaan 16, enemmän kuin mikään toinen ruotsalaisvarustamo, mutta laivoja tilattiin taas lisää odottamaan sodan päättymistä. 1970-luvun öljykriisin ja matalasuhdanteen jälkeen Gränges luopui varustamotoiminnasta 1979.[10]

1960-luvulla monialayritykseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ruotsin valtio osti Grängesin osuuden LKAB:stä vuonna 1957, saaduilla varoilla Gränges muun muassa laajensi Oxelösundin terästuotantoa ja meni myös mukaan Liberian rautakaivostoimintaan Lamco-yhtiön (Liberian-American-Swedish Mining Company) pääosakkaana vuosiksi 1963–1989.[8] Se myös investoi monelle uudelle toimialalle niin, että 1960-luvulla Grängesin omistamat yhtiöt valmistivat tasolasia, pientaloja, terässäiliöitä, teollisuuselektroniikkaa ja puhdistuslaitoksia[11][12][13]. Gränges Weda -yhtiössä keksittiin turvavyön kiristinrulla vuonna 1967[14]. Grängesin osin omistama ruotsalainen rakennusliike Platzer toimi 1970-luvun puolivälissä pari vuotta Suomenkin asuntorakentamismarkkinoilla[7][15].

Raudasta kupariin ja alumiiniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähentääkseen riippuvuuttaan raudasta Gränges osti kuparia ja alumiinia Finspångissa ja Västeråsissa jalostaneen Svenska Metallverken -yhtiön vuonna 1969 ja muutti sen nimeksi Gränges Essem. Tämän jälkeen Grängesillä oli noin 24 000 työntekijää[16]. Vuonna 1976 ostettiin Vetlandassa vuonna 1963 perustettu alumiiniyhtiö Sapa (Skandinaviska Aluminiumprofiler).[8]

Vuonna 1971 Grängesbergin kaivoksissa työskennelleistä 400 miehestä 200 oli suomalaisia,[17] minkä lisäksi heitä työskenteli paljon muun muassa Finspångin tehtaassa[18]. Matalasuhdanne 1970-luvun loppupuolella koetteli ruotsalaisiakin teräsyhtiöitä. Perustettiin Svenskt Stål AB (SSAB), joka otti haltuunsa Gränges-yhtiön kaivokset, rautatiet ja terästehtaan. Gränges oli aluksi sen vähemmistöomistaja. Rautatietoiminta myytiin pian edelleen ruotsin valtionrautatieyhtiölle (SJ) ja ratavirastolle (Banverket).[8]

Tämän jälkeen Gränges panosti erityisesti alumiiniin muun muassa perustamalla Finspångiin Euroopan suurimman kattopeltitehtaan[19].

Electrolux omistajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 sähkölaiteyhtiö Electrolux osti monien yllätykseksi yli 20 000 työntekijän Grängesin kertomansa mukaan tuottamaan osia kodinkoneisiinsa[20][21]. Tuolloin Grängesin alumiinisulatto Sundsvallissa, joka työllisti satoja suomalaisia etenkin kesälomasijaisina, herätti huomiota saastuttamalla kaupungin ilmaa muun muassa fluoridilla ja syöpää aiheuttavilla PAH-yhdisteillä[22]. Vuonna 1986 Outokumpu osti Electroluxilta Grängesin kupariliiketoiminnan, joka muodostui Gränges Metallverkenistä ja Wirsbo Brukista tytäryhtiöineen[23]. Gränges oli 1980-luvun lopulla entistä vahvemmin alumiininjalostaja, jolla oli valssilaitoksia Ruotsin lisäksi Luxemburgissa sekä Suomessa, noin sata ihmistä Helsingin Herttoniemessä ja Vantaalla työllistänyt Oy Aluma Ab[24].

Nykyinen yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Gränges listautui pörssiin ja muutti pian nimensä muotoon Sapa. Vuonna 2005 norjalainen Elkem osti yhtiön pois pörssistä ja ajautui pian itse Orklan omistukseen. Sapa osti 2007 yhdysvaltalaisen Alcoan alumiiniprofiilituotannon ja laajeni pian myös Vietnamiin ja Kiinaan, jolloin Sapasta tuli maailman suurin alallaan. Vuonna 2013 Orkla ja toinen norjalaisyhtiö Norsk Hydro yhdistivät alumiiniprofiilibisneksensä yhtiöksi Sapa SA. Tässä yhteydessä Finspångissa toiminut valssattuja alumiinituotteita tekevä Sapa Heat Transfer AB itsenäistyi ja otti jälleen käyttöön perinteikkään nimen Gränges AB.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ 1896: Ore by rail became Gränges granges.com. Viitattu 12.8.2023.
  2. ↑ Group Management granges.com. Viitattu 12.8.2023.
  3. ↑ Board of Directors granges.com. Viitattu 12.8.2023.
  4. ↑ GRNG, GRÄNGES, (SE0006288015) nasdaqomxnordic.com. Viitattu 12.8.2023.
  5. ↑ Careers granges.com. Viitattu 12.8.2023.
  6. ↑ a b c Sydow, Hj. von: Svenska Arbetsgifvareföreningen och Grängesbergskoncernen. Industritidningen, 15.11.1925, s. 19–20. Arbetsgivarnas i Finland Centralförbund. Näköislehti digitoituna Kansalliskirjastossa.
  7. ↑ a b Ruotsalaisrakentaja pureutui Helsinkiin. Helsingin Sanomat, 6.9.1973, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ a b c d e f Johnson, Anders: Grängesbergsbolaget Företagskällan. 27.8.2015. Viitattu 12.8.2023.
  9. ↑ 1896–1929: The big company Gränges granges.com. Viitattu 12.8.2023.
  10. ↑ Grängesberg Kommandobryggan. Viitattu 12.8.2023.
  11. ↑ Heini, Maija-liisa: Jättiläisinvestoinnit suureen ruotsalais-tanskalaiseen yhtiöön. Helsingin Sanomat, 15.09.1967, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
  12. ↑ Grängesberg ostanut belgialaisen tehtaan. Helsingin Sanomat, 25.04.1964, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
  13. ↑ Elektroniikkayhtiön osakkeet Asealle. Helsingin Sanomat, 21.11.1971, s. 31. Näköislehti (maksullinen).
  14. ↑ Our History autoliv.com. Viitattu 12.8.2023.
  15. ↑ Platzer lopettaa rakennustyöt Suomessa. Helsingin Sanomat, 6.10.1976, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
  16. ↑ Kaksi suuryhtiötä sulautuu Ruotsissa. Helsingin Sanomat, 4.6.1969, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  17. ↑ Grängesbergin kaivoksen suomalaiset vaativat heti palkankorotuksia. Helsingin Sanomat, 25.05.1971, s. 29. Näköislehti (maksullinen).
  18. ↑ Kjellberg, Anders: ”Framväxten av koncernfackligt samarbete inom metallindustrin”, Finspång – en bit av folkhemmet. Sju uppsatser om ett industrisamhälle under 1900-talet, s. 208. Norrköping: Centrum för kommunstrategiska studier (CKS), Linköpings universitet, 2006. ISBN 91-89336-38-0. Artikkeli verkossa (PDF) (viitattu 12.8.2023).
  19. ↑ Euroopan suurin aloitti. Gränges käynnisti metallilevytehtaan. Helsingin Sanomat, 5.5.1977, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
  20. ↑ Pennanen, Erkki: Electrolux osti Grängesin. Helsingin Sanomat, 23.01.1980, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
  21. ↑ Jokelin, Renny: Strömbergin liesien osto vain murunen. Helsingin Sanomat, 6.11.1984, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
  22. ↑ Sundsvallin saasteet kuohuttavat Ruotsia. Helsingin Sanomat, 15.03.1981, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  23. ↑ Outokumpu osti Grängesin. Helsingin Sanomat, 4.1.1986, s. 28. Näköislehti (maksullinen).
  24. ↑ Huoltoteknikkoa. (Työpaikkailmoitus.) Helsingin Sanomat, 27.09.1989, s. 79. Näköislehti (maksullinen).
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: sv:Gränges & sv:Sapa AS

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagerfjäll, Ronald: Gränges : Sedan 1896. Förlaget Näringslivshistoria, 2021. ISBN 9789198516098.
  • Smith, Göran: Gränges : porträtt av ett företag. Stockholm : Prisma, 1971.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gränges&oldid=21750981”