Gesja Gelfman
Gesja Mejerovna (Mironovna) Gelfman (ven. Ге́ся Мееровна (Мироновна) Ге́льфман), vuosien 1852 ja 1855 välillä Mozyr – 13. helmikuuta (J: 1. helmikuuta) 1882 Pietari) oli venäläinen vallankumouksellinen narodnikki.
Gesja Gelfman syntyi varakkaan juutalaisen kauppiaan perheeseen. Hän lähti kotoaan 16-vuotiaana välttääkseen pakkoavioliiton. Vuonna 1874 hän valmistui Kiovassa kätilöksi. Keväällä 1875 hän alkoi levittää vallankumouksellista propagandaa kiovalaisten työläisten keskuuteen. Syyskuussa 1875 Gelfman pidätettiin Vasili Kovalevin tekemän ilmiannon perusteella. Hän oli vangittuna Pietarissa, jossa hänet tuomittiin huhtikuussa 1877 kahdeksi vuodeksi työlaitokseen. Rangaistuksen kärsittyään hänet karkotettiin Staraja Russaan, josta hän pakeni Pietariin.[1]
Vuoden 1879 lopussa Gelfman liittyi Narodnaja volja -järjestöön. Hän levitti propagandaa nuorison ja työläisten keskuuteen ja toimi salaisten tapaamispaikkojen emäntänä. Syyskuusta 1880 lähtien hän emännöi asuntoa, jossa painettiin Narodnaja voljan Rabotšaja gazeta -lehteä. Helmikuussa 1881 hän asettui Nikolai Sablinin kanssa Teležnaja-kadun asuntoon, jossa Aleksanteri II:n murhaa suunnitelleet salaliittolaiset saivat räjähteet ja ohjeet niiden käyttämiseksi. Murhan jälkeen Gelfman pidätettiin Nikolai Rysakovin antaman todistajanlausunnon perusteella. Maaliskuun lopussa hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä osallisuudesta keisarin murhan valmisteluun. Oikeudenkäynnin jälkeen Gelfmanin todettiin olevan raskaana ja hirttotuomiota lykättiin lapsen syntymiseen saakka. Myöhemmin tuomio muutettiin karkotukseksi ja elinkautiseksi pakkotyöksi. Gelfman kuoli vankilassa synnytyksestä aiheutuneeseen märkivään vatsakalvontulehdukseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Dejateli revoljutsionnogo dviženija v Rossii: Biobibliografitšeski slovar 1927–1934. Moskva: Izdatelstvo Vsesojuznogo obštšestva polititšeskih katoržan i ssylno-poselentsev. Viitattu 17.12.2009. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
| ||||||||||
