George Bancroft (historioitsija)
| George Bancroft | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1800 Worcester, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1891 (90 vuotta) Washington, D. C., Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
George Bancroft (3. lokakuuta 1800 Worcester, Massachusetts, Yhdysvallat – 17. tammikuuta 1891 Washington, D. C., Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen historioitsija ja valtiomies, jota on kutsuttu yhdysvaltalaisen historiankirjoituksen isäksi.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bancroftin suku oli asunut Amerikassa vuodesta 1632 lähtien, ja hänen isänsä Aaron Bancroft kunnostautui Yhdysvaltain vapaussodan sotilaana, pappina ja kirjailijana. Poika opiskeli Phillips Exeter Academyssa, Harvardin yliopistossa, Heidelbergissä, Göttingenissä ja Berliinissä. Göttingenissä hän opiskeli Platonia Arnold Heerenin kanssa, uuden testamentin kreikkaa Albert Eichhornin kanssa ja luonnontieteitä Johann Friedrich Blumenbachin kanssa. Hän teki sitten Euroopan kiertomatkan, jonka aikana hän sai huomiota monilta kirjallisuuden, tieteen ja taiteen merkkihenkilöiltä, muun muassa Goetheltä, Humboldtilta, Schleiermacherilta, Hegeliltä, Byronilta, Niebuhrilta, Bunsenilta, Savignyltä, Cousinilta, Constantilta ja Manzonilta.[1][2]
Bancroftin isä oli unitaristi, ja hän oli suunnitellut poikaansa pappisvirkaan. Pojan palattua Euroopasta vuonna 1822 hän kuitenkin koki saarnaamisen epätyydyttäväksi. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Harvardin opettajan virka, vaikkakaan hän ei pitänyt Harvardin kapeasta opetussuunnitelmasta ja klassisten opintoja pedanttisuudesta. Vuonna 1823 hän julkaisi pienen runokokoelman, mutta ei saanut sillä mainetta. Cambridgen ilmapiiri ei miellyttänyt häntä, ja hän perusti ystävänsä kanssa Round Hill -koulun Northamptoniin, Massachusettsiin. Tämä oli ensimmäinen Yhdysvalloissa tehty vakava yritys nostaa keskiasteen koulutusta korkealle tasolle.[1][2]
Vaikka Bancroft syntyi whigiläiseen perheeseen, ollessaan opettajana omassa koulussaan hänet valittiin osavaltion lainsäätäjäksi demokraattina, mutta ensimmäisen vaimonsa perheen painostuksesta, jotka olivat innokkaita whigiläisiä, hän kieltäytyi palveluksesta. Vuonna 1831 hän kieltäytyi myös Massachusettsin demokraattien ehdokkuudesta ulkoministeriksi. Tuolloin hänellä oli jo vaikutusvaltaa puolueensa neuvostossa, ja presidentti Martin Van Buren nimitti hänet Bostonin sataman tullinhoitajaksi, ja hän hoiti tätä tehtävää menestyksekkäästi. Kaksi hänen alaistaan olivat Orestes Brownson ja Nathaniel Hawthorne. Vuonna 1844 hän oli demokraattien ehdokas Massachusettsin kuvernööriksi, mutta hän hävisi. Vuonna 1845 hän tuli presidentti James Knox Polkin kabinettiin laivastoministeriksi, jossa hän toimi vuoteen 1846 asti, jolloin hän toimi kuukauden ajan vt. sotaministerinä. Lyhyen kautensa aikana hän perusti Yhdysvaltain laivastoakatemian, antoi Kalifornian valtaukseen johtaneet laivastoa koskevat määräykset ja lähetti Zachary Taylorin Teksasin ja Meksikon väliselle kiistanalaiselle alueelle. Hän jatkoi myös Teksasin liittämisen puolesta puhumista. Vaikka hän olikin demokraatti, hän vastusti orjuuden laajentamista Yhdysvaltain uusille alueille. Hän perehtyi Oregonin rajakiistaan, ja vuonna 1846 hänet lähetettiin Yhdysvaltain lähettilääksi Lontooseen ratkomaan asiaa. Palattuaan vuonna 1849 hän vetäytyi julkisesta elämästä ja asui New Yorkissa. Vuonna 1866 Yhdysvaltain kongressi valitsi hänet pitämään erityisen muistopuheen Abraham Lincolnille, ja vuonna 1867 hänet nimitettiin Berliinin Yhdysvaltain lähettilääksi, jossa hän toimi vuoteen 1874 asti. San Juanin saaren asian selvittelyssä (Sikasota) Saksan keisari Vilhelmin kanssa hän osoitti suurta taitoa. Hänen peräkkäin Preussin ja muiden Pohjois-Saksan valtioiden kanssa neuvottelemansa kansalaissopimukset olivat ensimmäinen kansainvälinen malli maastamuutto-oikeudelle.[1][2]
Bancroftin kymmenosaisen History of the United States -teoksen laadinta kesti 40 vuotta (1834–1874). Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiemmat amerikkalaiset historioitsijat olivat keskittyneet lähinnä osavaltioiden tai vallankumoussodan historiaan. Bancroft oli ensimmäinen, joka kirjoitti kattavan tutkimuksen kansakunnan menneisyydestä siirtomaa-ajasta itsenäisyystaistelun loppuun asti. Hän oli historioitsijana nationalistisen saksalaisen historiantutkimuksen koulukuntaa. Bancroftin mukaan Yhdysvaltain poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä edusti ihmiskunnan suurinta saavutusta kohti täydellistä valtiota. Hän painotti alkuperäislähteiden käyttöä, keräsi laajan asiakirjakokoelman ja käännätti aineistoja eurooppalaisista arkistoista. Bancroft ei ollut kiinnostunut taloudellisista ja sosiaalisista ilmiöistä ja kirjoitti lähinnä poliittisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Bancroft (historioitsija) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
