Frans Karjagin
Sivulta puuttuu 
Frans Karjagin (12. kesäkuuta 1909 – 16. heinäkuuta 1977) oli helsinkiläinen jalkapalloilija ja jääpalloilija. "Frade" muistetaan kovaotteisena puolustajana, joka ei vastustajalle armoa antanut. Hän pelasi jalkapallossa kaikkiaan 57 A-maaottelua ja voitti HIFK:ssa neljä Suomen-mestaruutta (1930, 1931, 1933 ja 1937). [1]
Jääpallourallaan Karjagin pelasi ensin HPS:ssä ja Töölön Vesassa. Hän oli voittamassa Vesan miehistössä TUL:n jääpallomestaruuden kahdesti 1927 ja 1928. Sen jälkeen hän siirtyi HIFK:n riveihin, jossa pelasi SM-sarjassa vuosina 1929-44 kaikkiaan 72 SM-sarjaottelua. Hän voitti kuusi Suomen-mestaruutta (1934, 1935, 1938, 1939, 1941 ja 1944) ja edusti Suomea kahdessatoista maaottelussa.[2]
Myös hänen veljensä Leo Karjagin ja Alexander Karjagin olivat maajoukkuetason jalkapalloilijoita.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 122. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Anttinen, Pekka: Sata vuotta helsinkiläistä jääpalloa, s. 32. Botnia-69 ry, 2007. ISBN 978-952-92-2805-8.
- ↑ Kanerva, Juha yms.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 405. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
Paavo Salminen | Frans Karjagin | Arvo Närvänen | William Kanerva | Jarl Malmgren | Eino Lahti | Kurt Weckström | Erkki Gustafsson | Pentti Larvo | Ernst Grönlund | Aatos Lehtonen | | Varamiehet: Viljo Halme | Armas Pyy | Tauno Paakkanen | Yrjö Sotiola | Ragnar Lindbäck | | Valmentaja: Ferdinand Fabra
