François Furet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

François Furet (27. maaliskuuta 1927 Pariisi12. heinäkuuta 1997 Toulouse) oli ranskalainen historioitsija ja Ranskan akatemian jäsen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

François Furet syntyi porvarilliseen perheeseen ja hänen isänsä toimi pankinjohtajana. François opiskeli Ranskalaista eliittiä opettaneessa pariisilaisessa lycée Janson-de-Saillyssa. Hän oli loistava oppilas ja opiskelunsa hän aloitti Pariisin yliopiston humanistisessa ja oikeustieteellisessä tiedekunnissa. Kuitenkin hän sairastui tuberkuloosiin ja joutui keskeyttämään opintonsa vuonna 1950. Vuoteen 1954 asti hän vietti elämänsä tuberkuloosiparantoloissa Alpeilla sekä kuntoutumisessa Pariisissa.

Hän sai vuonna 1954 suorittamastaan historian virkakokeesta parhaat mahdolliset pisteet, ja tämän jälkeen hänet nimitettiin lehtoriksi Compiègneen, jossa hän opetti vuoteen 1955, jolloin hän siirtyi Fontainebleauhun. Hän siirtyi kuitenkin jo vuonna 1956 Kansallisen tutkimuskeskuksen (CNRS) palvelukseen ja aloitti kuuluisat tutkimuksensa Ranskan vallankumouksesta.

Furet oli myös jo hyvin varhaisessa vaiheessa poliittisesti valveutunut ja hän liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1947, mutta jätti puolueen vuonna 1959, jonka jälkeen hän osallistui 1960-luvulla Michel Rocardin kanssa Parti socialiste unifié-puolueen perustamiseen. Hän toimi vuodesta 1968 Edgar Fauren neuvonantajana ja samanaikaisesti toimittajana Le Nouvel Observateur -lehdessä.

Vuonna 1960 Furet aloitti työskentelyn École des hautes études en sciences socialessa, jossa hän toimikin suurimman osan elämästään Hän toimi koulun kanslerina vuosien 1977 ja 1985 välisen ajan, jonka jälkeen hän lähti Yhdysvaltoihin ja siellä erityisesti Chicagoon. Urastaan Yhdysvalloissa hän sai Harvardin yliopiston kunniatohtorina arvon.

Furet vallittiin Ranskan akatemian jäseneksi 20. maaliskuuta 1997, mutta hän kuoli äkisti tennistä pelatessaan. Ranskan akatemian virallinen jäseneksiottamistilaisuus puheineen jäi hänen kohdallaan pitämättä äkillisen kuoleman tähden.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La Révolution, yhdessä Denis Richet'n kanssa, Fayard, Pariisi, 1965; toinen painos La Révolution française, Hachette, Pariisi, 1999, ISBN 2-01-278950-1
  • Penser la Révolution française, Gallimard. Pariisi, 1978 ISSN 0768-0724; uusi korjattu painos 1983 ISBN 2-07-029381-5
  • L’Atelier de l’histoire, Flammarion, Pariisi, 1982, ISBN 2-08-210657-8; uusi painos 2007, ISBN 978-2-0812-0296-2
  • La Gauche et la Révolution au milieu du XIXe. Edgar Quinet et la question du jacobinisme, Hachette, Pariisi, 1986
  • Dictionnaire critique de la Révolution française (toim. Mona Ozoufin kanssa), Flammarion, Pariisi, 1988, ISBN 2-08-211537-2, 5 nidettä
  • Le Siècle de l’avènement républicain (toim. Mona Ozoufin kanssa), Gallimard, Pariisi, 1993, ISBN 2-07-072865-X
  • Le Passé d’une illusion. Essai sur l’idée communiste au XXe, Calmann-Lévy, Pariisi, 1995, ISBN 2-7028-1383-6
  • La Monarchie républicaine. La constitution de 1791, yhteistyössä Ran Halévin kanssa, Fayard, Pariisi, 1996, ISBN 2-213-02790-0
  • Fascisme et communisme, yhteistyössä Ernst Nolten kanssa, Plon, Pariisi, 1998, ISBN 2-259-18956-3; uusi painos Hachette, Pariisi, 2000, ISBN 2-01-278971-4
  • Itinéraire intellectuel. L’historien journaliste, de France-Observateur au Nouvel Observateur (1958-1997), painokuntoon saattanut Mona Ozouf, Calmann-Lévy, Pariisi, 1999, ISBN|2-7021-2952-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • François Dosse, L’Histoire en miettes. Des Annales à la nouvelle histoire, La Découverte, Pariisi, 2005, ISBN 2-7071-4590-4
  • Ran Halévi, L’Expérience du passé. François Furet dans l’atelier de l’histoire, Gallimard, Pariisi, 2007, ISBN 978-2-07-078382-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Michel Debré
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 1
1997–1997
Seuraaja:
René Rémond