Le Nouvel Observateur
| Le Nouvel Observateur | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | uutisaikakausilehti |
| Julkaisija | Groupe Perdriel |
| ISSN | ISSN 0029-4713 |
| Levikki | 542 521 (2005-2006) |
| Perustettu | 1964 |
| Päätoimittaja | Guillaume Malaurie ja Michel Labro |
| Sitoutuneisuus | Lähinnä social-democratic |
| Kotikunta | Pariisi |
| Kotimaa | Ranska |
| Ilmestymistiheys | viikoittain |
| Kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| Kotisivu | |
Le Nouvel Observateur (eräässä vaiheessa myös France Observateur) on ranskalainen yleisviikkolehti, joka on erikoistunut uutistapahtumiin, eritoten poliittisiin. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 9. marraskuuta 1964. Lehti kuuluu Groupe Perdriel -konserniin. Lehden voidaan luokitella poliittisesti edustavan keskustavasemmistoa, joka on kallistunut sosiaalidemokratian kannalle.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehden ensimmäinen numero ilmestyi nimellä L'Observateur politique, économique et littéraire 13. huhtikuuta 1950. Lehti ilmestyi 20 000 kappaleen painoksena. Sen perustivat entiset Ranskan vastarintaliikkeen aktiivit: Gilles Martinet joka oli toiminut AFP:n toimittajana, Roger Stéphane, Claude Bourdet ja Hector de Galard joka oli entinen Combat-lehden toimittaja.
Vuonna 1953 lehden nimeksi vaihdettiin l'Observateur aujourd'hui ja vuonna 1954 France Observateur. Lehden tavoitteena oli tuoda esille sodan jälkeen vasemmistolaisen vastarintaliikkeen ajatuksia ja se oli periaatteiltaan poleeminen lehti ja se ajoi voimakkaasti siirtomaiden itsenäisyyspyrkimyksiä. Lisäksi se julkaisi poliittisia skandaaleja ja kompromisseja sekä toi ilmi Algeriassa harrastettua kidutusta. Vuosikymmenen lopulla lehti saavutti 100 000 kappaleen painoksen.
Vuoden 1964 alkupuolella France Observateur joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Lehden kustantamisesta erinomaisen kiinnostunut liikemies ja tehtailija Claude Perdriel sekä toimittajana ja kirjailijana toiminut Jean Daniel päättivät hankkia omakseen lehden, josta tuli Le Nouvel Observateur ja se ilmestyi uudella nimellään ensimmäisen kerran 19. marraskuuta 1964.
Lehden toimituksellinen linjaus korosti älymystön roolia ja sitä edustivat esimerkiksi Jean Daniel, Maurice Claavel ja Gilles Maartinet. He olivat pitkään olleet oppositiossa Ranskan hallituksen keskusta-oikeistolaista toimintaan kohtaan. Lehti halusi säilyä herkkänä vasemmiston näkemyksille.
Nykyisin lehden avustajiin kuuluvat arvostetut henkilöt kuten Jacques Delors, Robert Badinter ja Jean Lacouture.
Lehden levikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Le Nouvel Observateur -lehden levikki:[1]
| Aihe | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2005–2006 |
| Kokonaislevikki | 542 781 | 544 401 | 544 411 | 543 399 | 542 529 | 542 521 |
| josta maksettujen levikki | 537 569 | 538 213 | 537 717 | 536 397 | 536 125 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sources: ]http://www.ojd.com/engine/ (Arkistoitu – Internet Archive) Ranskan kansallinen levikinfakastus], 2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Histoire politique et culturelle de France Observateur, Osa 1, Philippe Tétart, L’Harmattan, 2001
- Histoire politique et culturelle de France Observateur, Osa 2, Philippe Tétart, L’Harmattan, 2001