Fatih Akın

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fatih Akın
Fatih Akın Cannesin elokuvajuhlilla
Fatih Akın Cannesin elokuvajuhlilla
Syntynyt 25. elokuuta 1973 (ikä 40)
Hampuri, Saksa
Ammatti elokuvaohjaaja

Fatih Akın ([fa.tih a.kɯn], s. 25. elokuuta 1973 Hampuri, Saksa) on saksanturkkilainen elokuvaohjaaja. Hän on toiminut myös useiden elokuviensa käsikirjoittajana ja tuottajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurissa syntyneen Akınin vanhemmat ovat turkkilaisia. Isä asettui Saksaan vuonna 1965 ja äiti kolme vuotta myöhemmin.

Akın aloitti 1994 visuaalisen viestinnän opinnot Hampurin kuvataideyliopistossa, josta hän valmistui vuonna 2000. Sittemmin hän on toiminut yliopistossa myös vierailevana professorina.

Akın kuului vuonna 2001 Berliinin ja vuonna 2005 Cannesin elokuvajuhlien tuomaristoon. Hänet pidätettiin 2005, kun hänellä oli yllään hakaristipaita, jonka tarkoituksena oli protestina rinnastaa George W. Bushin hallitus natsi-Saksan johtajiin.[1]

Akın ja hänen vaimonsa Monique saivat pojan 2. syyskuuta 2005.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akın aloitti uransa elokuvaohjaajana 1990-luvun puolivälissä kahdella lyhytelokuvalla. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa on Kurz und schmerzlos (1998), ja sittemmin hän on ohjannut useita pitkiä elokuvia, kuten road movie Heinäkuussa (Im Juli., 2000), Denk ich an Deutschland – Wir haben vergessen zurückzukehren (2001) ja Solino (2002).

Akınin neljäs pitkä elokuva Suoraan seinään (Gegen die Wand, 2004) oli hänen läpimurtonsa ja toi hänelle useita palkintoja, kuten Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun sekä European Film Awardsin 2004.[2]

Akınin ohjasi Istanbulin musiikkielämää dokumentoineen elokuvan Crossing the Bridge – Istanbulin äänet (Crossing the Bridge: The Sound of Istanbul, 2005), jossa esiintyi useita tuntemattomia ja tunnettuja turkkilaisia ja kurdilaisia muusikkoja, kuten Sezen Aksu, Ceza ja Aynur. Elokuvan kertojaäänenä on saksalaisen Einstürzende Neubauten -yhtyeen Alexander Hacke.

Taivaan reunalla (Auf der anderen Seite, 2007) voitti Cannesin elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Elokuva sai myös ensimmäisen Lux-palkinnon, jonka Euroopan parlamentti myöntää eurooppalaiselle elokuvalle. Elokuva tekstitetään kaikille Euroopan unionin virallisille kielille.[3]

Akınin mukaan Suoraan seinään ja Taivaan reunalla muodostavat kaksi ensimmäistä osaa trilogiasta, jonka teemoja ovat rakkaus, kuolema ja pahuus.[2] Pahuutta käsittelevästä tulevasta elokuvasta Akın on Sodankylän elokuvajuhlilla 2009 vieraillessaan sanonut, että sen teemana on ego. "Se on pahuuden alku. - - [Pahuus] kasvaa ihmisen egosta."[4]

Saksanturkkilaisten elämä, vaikeudet ja kahdesta erilaisesta identiteetistä johtuva hämmennys ovat usein esiintyviä teemoja Akınin elokuvissa. Akın on noussut saksanturkkilaisten keskuudessa ja Turkissakin ikoniksi.[2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bede Moore: Critics Use Nazi Symbolism to Attack Bush Administration ABC News. 14.8.2006. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  2. a b c Anu Silfverberg: ”Lisää rohkeutta Euroopan elokuvaan”. (Fatih Akınin haastattelu) Helsingin Sanomat, 21.3.2008, s. C2.
  3. Lux-elokuvapalkinnon voittaja: "Auf der anderen Seite" Euroopan parlamentti. 24.10.2007. Viitattu 21.3.2008.
  4. Anu Silfverberg: Fatih Akın kuvaa seuraavaksi pahuutta. Helsingin sanomat, 14.6.2009, s. C3.