Faltonia Betitia Proba
| Faltonia Betitia Proba | |
|---|---|
 Faltonia Betitia Proba. Kuvitusta Giovanni Boccaccion teoksen De mulieribus claris käsikirjoituksesta, 1400-luku. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 306/315 |
| Kuollut | n. 353/366 |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | latina |
| Aikakausi | myöhäisantiikki |
| Tyylilajit | cento-runous |
| Pääteokset | Cento Vergilianus de laudibus Christi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Faltonia Betitia Proba (n. 306/315–353/366) oli antiikin roomalainen runoilija, joka tunnetaan teoksestaan Cento Vergilianus de laudibus Christi. Hän on yksi varhaisimmista kristillistä latinankielisistä runoilijoista ja myös harvinainen varhainen kristillinen naiskirjailija.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Proba kuului aristokraattiseen sukuun. Hän oli vuoden 310 konsulin Pompeius Probuksen pojantytär, vuoden 322 konsulin Petronius Probianuksen tytär, vuoden 341 konsulin Petronius Probinuksen sisar ja Rooman kaupunginprefektin Claudius Celcinus Adalphiuksen puoliso. Hänellä oli ainakin kaksi poikaa. Proba kääntyi kristityksi aikuisena noin vuonna 362.[1][3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Proba kirjoitti myöhäisantiikin aikana suosittua cento-runoutta, jossa uusia teoksia muodostetaan yhdistelemällä säkeitä aiemmasta runoudesta, kuten Vergiliukselta. Ennen kristityksi kääntymistään hän kirjoitti centon keisari Constantius II:n ja Magnentiuksen välisestä sodasta.[1][3]
Kristityksi kääntymisensä jälkeen Proba kirjoitti runon Cento Vergilianus de laudibus Christi (”Vergiliaaninen cento Kristuksen ylistykseksi”). Se käsittää 694 säettä, ja koostuu kokonaan Vergiliukselta lainatuista säkeistä, joiden avulla kuvataan kristillinen versio maailmanhistoriasta.[1][2] Teoksen syntyä on selitetty sillä, että keisari Julianus kielsi vuonna 362 kristittyjä opettamasta klassista kirjallisuutta. Koska klassinen kirjallisuus oli opetuksen ja kaiken sivistyksen pohja, kristittyjen tuli keksiä uusia tapoja opettaa sitä lapsille, ilman että nämä altistuisivat pakanallisille aiheille. Tämän vuoksi Proba ja monet muut halusivat ”kristillistää” Vergiliuksen runouden. Proba laati teoksen mahdollisesti omien poikiensa kasvatusta varten.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Laato, Anni Maria: ”Faltonia Betitia Proba – runoilija ja kasvattaja”, Matres ecclesiae, s. 58–60. Kauniainen: Perussanoma, 2011. ISBN 978-951-888-585-9.
- ↑ a b Harvey, Susan Ashbrook: ”Women and words: texts by and about women”. Teoksessa Young, Frances & Ayres, Lewis & Louth, Andrew: The Cambridge History of Early Christian Literature, s. 382. Cambridge histories online. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0521460832. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Rees, Roger: Faltonia Betitia Proba St Andrews Classics. Viitattu 6.4.2020.