Convair F-106 Delta Dart

Wikipedia
Ohjattu sivulta F-106 Delta Dart
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Convair F-106A Delta Dart
Convair F-106A Delta Dart, BuNo: 59-0136. 194:s USAF:n hävittäjälaivue.
Convair F-106A Delta Dart, BuNo: 59-0136. 194:s USAF:n hävittäjälaivue.
Tyyppi torjuntahävittäjä
Valmistaja Convair
Miehistö 1
Valmistumisvuosi 1959
Ensilento 26. joulukuuta 1956
Käyttöönottovuosi lokakuussa 1959[1]
Valmistus lopetettu 1960, käyttö päättynyt 1988
Valmistusmäärä arviolta 350 (1 000 alkuun suunniteltu tuotantomäärä) kpl
Mitat
Pituus 21,55 m
Kärkiväli 11,67 m
Korkeus 6,18 m
Siipipinta-ala 64.80 m²
Nopeus 2 393 (1 487 mph) km/h
Lentomatka 3 138 (1 950 mi.) lisätankein km
Tyhjäpaino 10 800 kg
Voimanlähde
Koneisto 1x Pratt & Whitney J-17 turbojet jälkipoltolla
Teho 11 300 kg (24 500 lb.)
Aseistus
Aseistus 1x 20 mm lentokonetykki + 4x AIM-4 Falcon sekä/tai 2x AIR-2 Genie, ohjaamaton ydinaseraketti (1,5 kT)
F-106A ampuu AIR-2 Genie -ohjuksen

Convair F-106 Delta Dart oli Yhdysvaltain ilmavoimien ensisijainen torjuntahävittäjä 1960-luvulta 1970-luvun loppupuolelle. Se jäi viimeiseksi USAF:n erikoistuneeksi torjuntahävittäjäksi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-106 oli lähtöisin USAF:in 1950-luvun Ultimate Interceptor -ohjelmasta. Torjuntahävittäjän rooliin rakennetulla F-102 Delta Daggerilla oli melkoisen vaivalloinen kehityshistoria takanaan ja F-102A-malli palveli väliaikaisratkaisuna lopulliseksi ratkaisuksi kaavailtua F-102B:ta odotettaessa. Ilmavoimat tilasi F-102B:n marraskuussa 1955. Koneesta oli kuitenkin täysin uusi malli, ja se sai mallinumeron F-106 ja nimen Delta Dart 17. kesäkuuta 1956.

Ensimmäiset koelennot 1956–1957 olivat pettymys, koska suorituskyky oli paljon alle kaavaillun. Kehitysohjelman peruuttamisen sijaan ilmavoimat tilasi kuitenkin 360 F-106-konetta suunnitellun tuhannen sijaan. F-106A ja kaksipaikkainen koulutusmalli F-106B toimitettiin viiteentoista torjuntahävittäjälaivueeseen lokakuusta 1959 alkaen.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Convair F-106A (etualalla) ja F-106B

Joulukuussa 1959 majuri Joseph W. Rogers teki uuden maailmanennätyksen saavuttamalla 1 525,96 mph (2455,79 km/h) nopeuden Delta Dart -koneella 40 500 jalan (12 300 m) korkeudessa.

F-106 oli varustettu Hughes MA-1 -tulenjohtojärjestelmällä, joka voitiin yhdistää maa-asemiin, jotka voivat ohjata konetta. Kone oli aseistettu neljällä koneen sisällä kannetulla Hughes AIM-4 Falcon -ohjuksella ja kahdella ydinkärkisellä AIR-2 Genie -raketilla, joka oli tarkoitettu ammuttavaksi vihollisen pommikonemuodostelmiin. MA-1-tulenjohtojärjestelmä osoittautui erityisen ongelmalliseksi ja se päivitettiin yli 60 kertaa koneiden käyttöiän aikana.

F-106 Delta Dartit palvelivat Yhdysvaltain mantereella, Alaskassa, Islannissa, Kanadassa ja lyhyen aikaa Länsi-Saksassa ja Etelä-Koreassa. F-106:ta harkittiin käytettäväksi Vietnamissa, mutta se ei ikinä osallistunut taistelutoimiin, eikä sitä viety ulkomaille.

Hävittäjälentäjät pitivät koneesta, kun alkuongelmat oli selvitetty. Ilmasta-ilmaan taistelussa se veti vertoja F-4 Phantom II:lle kaartotaistelussa hyvän kääntyvyytensä ja ylivoimaisen kiihtyvyytensä ansiosta, vaikka F-4:n tutka ja ohjukset olivatkin paremmat. Lakikorkeus oli näillä koneilla suunnilleen samaa luokkaa keskinäisessä vertailussa, se oli F-106A:lla 17 680 metriä eli 58 000 jalkaa.[2]

F-106:ia päivitettiin niiden käytön aikana parannetulla avioniikalla, infrapunatähtäysjärjestelmällä, parannetuilla instrumenteilla, lentotankkausmahdollisuudella ja pysäytyskoukulla hätälaskuja varten.

Osa koneista päivitettiin Project Sharpshooter -ohjelmassa 1972, jolloin niihin asennettiin uusi, paremman näkyvyyden antava kuomu, optinen tähtäin ja mahdollisuus käyttää 20 mm M61 Vulcan -tykkiä AIR-2 Genie -ydinraketin sijaan.

F-15 alkoi korvata F-106:tta vuonna 1972 ja koneet siirrettiin kansalliskaartin käyttöön. F-106 oli USAF:n ja kansalliskaartin ilmavoimien käytössä vuoteen 1988.

Vuodesta 1986 alkaen koneita alettiin muuntaa miehittämättömiksi maaleiksi mallia QF-106A, joita käytettiin harjoitusmaaleina. Viimeinen tuhottiin tammikuussa 1998. Tämänkin jälkeen pieni määrä oli vielä NASAn käytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Crosby F., 2004: s. 42
  2. Crosby F., 2004: s. 42

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-106 Delta Dart.