Express (lehti)
Express oli vuosina 1971–1987 ilmestynyt suomalainen kaksikielinen poliittinen aikakauslehti,[1] joka oli Perustuslaillisen oikeistopuolueen äänenkannattaja. Lehti toimi kanavana presidentti Urho Kekkosen ja suomettumisen vastustajille.
Expressin perustamisen taustalla olivat silloiset Ruotsalaisen Kansanpuolueen (RKP) kansanedustajat Georg C. Ehrnrooth ja Victor Procopé sekä kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila, jotka edustivat puolueidensa oikeistosiipiä ja halusivat mielipiteilleen oman äänenkannattajan. He sopivat Kustannusyhtiö Libertaksen perustamisesta vuonna 1970, mutta varsinainen perustaminen tapahtui seuraavana vuonna. Siihen vaikutti ratkaisevasti Sveitsissä asunut suomalainen liikemies Tauno Jalanti, joka ehdotti Ehrnroothille nimeä Express ja lahjoitti hankkeeseen hieman rahaakin. Lehden ensimmäinen päätoimittaja ja samalla kustannusyhtiön toimitusjohtaja oli Ove Ohlström. Perustamisessa olivat mukana myös muun muassa Sakari Talvitie, Panu Toivonen ja Timo T. A. Mikkonen. Osakkeenomistajiin kuului merkittäviä talouselämän vaikuttajia, kuten Matti Virkkunen ja Olavi Sohlberg. Ennen Libertaksen merkitsemistä kaupparekisteriin julkaisijana oli Irina Matvejew. Kaikkia perustajia yhdisti vahva Kekkosen ja kommunismin vastustus.[2]
Express alkoi ilmestyä marraskuussa 1971. Aluksi se esiintyi Ehrnroothin perustaman Pohjoismainen perusta -järjestön kannattajana.[2] Lehden koko nimenä oli alkuaan Express: riippumaton mielipidelehti (oberoende politisk tidning) ja vuodesta 1977 Perustuslaillinen lehti (konstitutionell tidning). Lehti ilmestyi vuodesta 1972 kahdeksasta kymmeneen kertaan vuodessa.[1] Jokaisessa numerossa oli erilliset suomen- ja ruotsinkieliset osat. Tilaajamäärä oli suurimmillaan noin 3 500, minkä lisäksi lehteä myytiin pieniä määriä irtonumeroina.[2] Lehti jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1987.
Tutkija Riku Keski-Rauskan mukaan Express mahdollisesti vaikutti KGB:n palveluksessa olleen neuvostodiplomaatti Albert Akulovin karkottamiseen Suomesta paljastamalla tämän harjoittaman vakoilun. Hänen toimintaansa viitattiin ensin helmikuussa 1972 toimittaja Kari Räisäsen kirjoittamassa artikkelissa ja marraskuussa lehti mainitsi hänet nimeltä. Suojelupoliisin salaisen raportin mukaan KGB uskoi ja kenties tiesikin Expressin saavan rahoitusta tai muuta tukea Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:lta, joka olisi toimittanut lehdelle Akulovia koskeneet tiedot. Supon mukaan Ehrnroothin yhdysvaltalaiselle kongressiedustajalle lähettämän siepatun kirjeen julkaisu vasemmistolaisessa Päivän Sanomissa maaliskuussa 1972 olisi ollut KGB:n ja Akulovin junailema vastaisku ja kosto Expressin kirjoituksista. Akulov joutui lähtemään Suomesta keväällä 1973.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Express : riippumaton mielipidelehti Kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 19.3.2024.
- ↑ a b c d Riku Keski-Rauska: Kekkosta ja kommunismia vastaan: Georg C. Ehrnroothin poliittinen toiminta vuosina 1945–1982, s. 227–230, 264–266, 270–271. Historian väitöskirja, Helsingin yliopisto, Helsinki 2014. Teoksen verkkoversio