Eva Lille
Eva Lille (o.s. Hyvärinen, s. 13. toukokuuta 1941 Helsinki)[1] on suomalainen kulttuurihenkilö ja kääntäjä, joka on esitellyt suomalaista kulttuuria Virossa ja kääntänyt virolaista kirjallisuutta suomeksi.[1][2]
Lillen äidinkielenopettaja, joka osasi viroa ja tunsi maan hyvin, antoi kirjallisuudesta kiinnostuneelle oppilaalleen vihjeen tutustua virolaisen kirjallisuuden suomennoksiin. Isältä saatu Ants Oraksen tietokirja Viron kohtalonvuodet oli lopullinen heräte tutustua maahan ja sen historiaan. Lille aloitti Helsingin yliopistossa itämerensuomalaisten kielten opinnot ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1967. Jo opiskelijamatkalla hän näki ja kuuli, miten Virossa elettiin ja millaisia ihmiskohtaloita siellä oli tapahtunut. Turismin alkaessa 1965 Lillestä tuli matkanjohtaja ja yhteydet maan kulttuurielämään laajentuivat entisestään, kun hän 1968 avioitui pianisti Mart Lillen kanssa.[1]
Lillet asuivat kolme vuotta Tallinnassa Eva Lillen työskennellessä matkanjohtajana ja Viron radiossa. Kääntäjän ura alkoi jo 1960-luvulla, kun Lille suomensi virolaisia näytelmiä, ja myöhemmin kansatieteellisiä teoksia ja proosaa. Vuosina 1980–1996 hän toimi matkanjohtajana monella Viroon suuntautuneella luonto- ja kulttuurimatkalla. Sihteerin ja toiminnanjohtajan töitä Tuglas-seurassa Lille teki 1989–1993, kulttuurisihteerinä Tallinnassa sijaitsevassa Suomen Viron-instituutissa hän oli 1994–1996 ja lehdistöneuvoksena Suomen Tallinnan suurlähetystössä 1997–2002. Valtion taiteilijaeläke myönnettiin Lillelle 2003.[1]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eno Raud: Kadonneen pojan tapaus. (Päris kriminaalne lugu). Helsinki: WS, 1970.
- Eno Raud: Lentävän lautasen arvoitus. (Lugu lendavate taldrikutega). Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-06764-4.
- Lennart Meri: Revontulten porteilla. (Virmaliste väraval), 1974. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1427-0.
- Mati Unt: Syystanssi. (Sügisball). Jyväskylä: Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2004-1.
- Enn Vetemaa: Vedenneidot. (Eesti näkiliste välimääraja), 1983. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2489-3.
- Lennart Meri: Hopeanvalkea: matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore. (Hõbevalge). Jyväskylä: Gummerus, 1983. ISBN 951-20-2478-0.
- Mati Unt: Kuunpimennys. (Kuuvarjutus). Jyväskylä: Gummerus, 1985. ISBN 951-20-2630-9.
- Mats Traat: Vilukko. (Karukell, kurvameelsuse rohi). Helsinki: Tammi, 1985. ISBN 951-30-6130-2.
- Endel Nirk: Viron kirjallisuus. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1986. ISBN 951-717-443-8.
- Mati Unt: Hyvää iltaa, rakkaat vainajat: näytelmä. Oulu: Pohjoinen, 1986. ISBN 951-749-049-6.
- Mati Unt: Niin kerrotaan. (Räägivad). Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2738-0.
- Eno Raud: Näpsäkäävät. (Naksitrallid). Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08457-7.
- Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät. (Seitsmes rahukevad). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6386-0.
- Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär. (Arabella, mereröövli tütar). Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14064-3.
- Leea Virtanen (toim.): Viron veräjät: näkökulmia folkloreen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1987. ISBN 951-717-477-2.
- Lennart Meri: Kamtšatka: tulivuorten maa. (Tulemägede maale). Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-2739-9.
- Priit Pärn: Nurinkurin-Nuuti. Sarjakuva. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15460-1.
- Marju Lauristin & Peeter Vihalemm & Rein Ruutsoo: Viron vapauden tuulet. Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3448-4.
- Jaan Kross: Vastatuulen laiva. (Vastutuulelaev). Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-15313-3.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ahola, Suvi: Koko ikä kulttuurilähettiläänä. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 12.5.2021, s. B 13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2021.
- ↑ Lille, Eva Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 18.5.2021.
| ||||||||||||||||||
