Eugenio (elokuva)
| Eugenio | |
|---|---|
| Voltati Eugenio | |
 |
|
| Ohjaaja | Luigi Comencini |
| Käsikirjoittaja |
Luigi Comencini Massimo Patrizi |
| Säveltäjä | Fiorenzo Carpi |
| Leikkaaja | Nino Baragli |
| Tuotantosuunnittelija | Paola Comencini |
| Lavastaja | Paola Comencini[1] |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Italia Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Les Films du Losange |
| Levittäjä | Gaumont |
| Ensi-ilta | 1980 |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Eugenio (Voltati Eugenio) on Luigi Comencinin ohjaama italialais-ranskalainen draamakomediaelokuva vuodelta 1980. Vanhempien riitaista ja vastuutonta avioliittoa kuvataan takaumina sukulaisilta toisille siirreltävän kymmenvuotiaan Eugenio-pojan näkökulmasta.
Idea ja juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luigi Comencini sai ajatuksen elokuvaan tehdessään tv-dokumenttiaan L’amore in Italia (1978), jossa hän jututti italialaisia pariskuntia. Häntä alkoi kiinnostaa teema lasten hankinnasta ja sen jälkeisestä avioerosta. Vaikutteita tuli myös eräästä hirtehisestä kohtauksesta vähän tunnetussa Chaplin-komediassa, jossa päähenkilö yrittää lohduttaa itkevää vauvaa, mutta heittääkin sen yhtäkkiä vain ulos ikkunasta.[2]
Eugenion alussa poikaa ollaan jälleen kerran viemässä asuinpaikasta toiseen, kuljettajana muuan isän kaveri nimeltä Baffo. Kun Baffo hermostuu Eugenion temppuiluun autoradiolla, hän vain yhtäkkiä komentaa pojan ulos autosta keskellä tyhjää maaseutua ja jatkaa matkaa yksin. Tästä muodostuu elokuvan kehyskertomus, jossa poikaa etsitään koko päivän ajan, kunnes hänet lopulta löydetään eräältä maatilalta, jonne hän on jäänyt seuraamaan vasikan syntymää. Takaumin kerrotaan pojan vaiheita äidin raskausajasta alkaen nykyhetkeen, vuosia molempien isovanhempien, isän yläluokkaisten ja äidin liberaalimpien vanhempien luona. Riitelevät vanhemmat muun muassa unohtavat pienen poikavauvansa junaan. Tarinan loppu jää avoimeksi: kun sukulaiset löytävät pojan maatilan navetasta, he kiinnittävätkin ihastuneina huomionsa vastasyntyneeseen vasikkaan, ja poika häipyy taas kenenkään huomaamatta kaukaisuuteen navetan takaovesta, seuranaan maatilan koira. Lähdön huomaa vaivihkaa vain poikaa ymmärtävä Baffo.[2][3]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dalila Di Lazzaro | … | äiti Fernanda |
| Saverio Marconi | … | isä Giancarlo |
| Francesco Bonelli | … | Eugenio |
| Carole André | … | Milena |
| Bernard Blier | … | isoisä Eugenio |
| Dina Sassoli | … | isoäiti Anna |
| Gisella Sofio | … | isoäiti Edvige |
| José Luis de Villalonga | … | Tristano |
| Memè Perlini | … | Baffo |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva tuotti David di Donatello -palkinnon musiikistaan säveltäjä Fiorenzo Carpille. Myös Luigi Comencini oli ehdolla parhaan ohjauksen kategoriassa.[4]
Elokuva esitettiin Suomessa Yle TV2:n ohjelmistossa joulukuussa 1982. Helsingin Sanomien Mikael Fränti piti sitä hieman pinnallisena ja sekoilevana mutta miellyttävänä katsomiskokemuksena. Hänen mielestään tarina ei aivan onnistu yrityksissään sovittaa kaoottiseen perhetarinaan 1970-luvun poliittisia aatteita feminismistä maolaisuuteen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lane, John Francis: Obituary: Luigi Comencini. The Guardian, 9.4.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b De Luca, Giovanna: ”Fable and Reality in Comencini’s Voltati Eugenio”, Italica, vol. 82, No. 2 (Summer, 2005), s. 210–221. American Association of Teachers of Italian, 2005. Pysyvä osoite JSTOR-palvelussa (vaatii tilauksen) (viitattu 22.2.2024). (englanniksi)
- ↑ Marchiori, Elisabetta & Goisis, Pietroroberto & Mari, Massimode: From Father to Son: Adolescence and the Relationship Between Fathers and Sons Seen Through Two Generations of Italian Film Directors. Psychoanalytic Inquiry, Sep/Oct 2007, qqq. 27. vsk, nro 4. Artikkelin html-versio (vaatii tilauksen). Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Hakutulos "voltati eugenio" daviddidonatello.it. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Fränti, Mikael: Perhekarusellia italialaisittain. Helsingin Sanomat, 19.12.1982, s. 71. Näköislehti (maksullinen).