Esa Seeste
| Esa Seeste | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Esa Seeste (aik. Serenius) |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1913 Viipuri |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1997 (88 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | telinevoimistelu |
| Seura |
Kouvolan Urheilijat Sunilan Sisu Helsingin Voimistelijat Yliopilasvoimistelijat |
|
Tietolaatikko päivitetty 22. maaliskuuta 2022 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Berliinin vuoden 1936 voimistelun joukkuekilpailun palkintojenjako. Suomalaiset oikealla Make Uosikkisen edustaessa suomalaisia palkintokorokkeella. | |||
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Berliini 1936 | joukkuekilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Basel 1950 | joukkuekilpailu | |
Esa Seeste (aik. Serenius) (4. heinäkuuta 1913 Viipuri – 2. lokakuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiamitalisti. Pitkä opettajauransa perusteella hänelle myönnettiin vuonna 1980 kouluneuvoksen arvo.[1]
Seeste voitti pronssia Berliinin kesäolympialaisten 1936 voimistelun joukkuekilpailussa. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisiin Seeste oli myös ehdolla joukkueeseen, mutta loukkaantuminen piti hänet joukkueen varamiehenä. Lisäksi Seeste voitti vuonna 1950 MM-hopeaa joukkuekilpailussa. Vielä vuonna 1951 hän saavutti Helsingissä 6-ottelun Pohjoismaiden mestaruuden. Ensimmäisen kerran maaotteluedustuksen Seeste sai vuonna 1935 Saksa-maaottelussa. Maaotteluedustuksia tuli kaikkiaan 17. Moniottelun Suomen mestaruuden Seeste voitti vuosina 1940 ja 1943 ja useita telinekohtaisia Suomen mestaruuksia.[2] . Vuoden 1951 SM-kisoissa Seeste oli moniottelussa vielä kolmas.[3] [1]
Vuonna 1952 Seeste nimitettiin Suomen Voimisteluliiton kilpailuvoimisteluvaliokuntaan. Lopetettuaan uransa hän toimi Helsingin Voimistelijoiden ja Helsingin Normaalilyseon Turnareiden valmentajana.[4] Pitkäikaisen ja menestyksekkään maaotteluvalmentaja Birger Stenmanin luovuttua maaotteluvalmennuksesta Seesteestä tuli Suomen Voimisteluliiton uusi päävalmentaja vuosiksi 1957–1965, liiton hallituksen jäsenenä hän oli vuodesta 1956, liiton varapuheenjohtajana vuodesta 1967 ja puheenjohtajana 1970–1975.[2] Hän valmensi Eugen Ekmanin Rooman vuoden 1960 olympialaisten hevosen olympiavoittajaksi ja Olli Laihon Meksiko Cityn vuoden 1968 hevosen hopeamitalistiksi.[1]
Siviiliammatiltaan Seeste oli liikunnan lehtori. Hän tuli ylioppilaaksi Kouvolan suomalaisesta yhteislyseosta keväällä 1933 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistosta 1937. Hän toimi vuosina 1938-1946 Sunila Oy:n sosiaalipäällikkönä ja urheiluohjaajana, jona aikana hän oli sotavuodet viime vaiheessa kapteeniksi ylennettynä rintamalla.[4] Voimistelunopettajan uran hän aloitti Helsingin suomalaisessa lyseossa, jossa hän työskenteli 1946-1947. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 1947 Helsingin normaalilyseoon, jossa hän työskenteli eläköitymiseensä asti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuolleet - Kouluneuvos Esa Seeste: Telinevoimistelua koko pitkä elämä. Helsingin Sanomat, 7.10.1997, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.3.2022.
- ↑ a b Siukonen, Markku: "Urheilukunniamme puolustajat - Suomen olympiaedustajat 1906–2000", sivu 302. 2001
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ a b Olympiavoimistelija Esa Seeste 50-v.. Helsingin Sanomat, 4.7.1963, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.3.2022.