Erkki Forss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Otto Erkki Wilhelm Forss (s. 9. maaliskuuta 1926 Jyväskylä) on suomalainen urkuri, kuoronjohtaja ja laulaja.

Forss opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen ja Ernst Lingon johdolla ja urkujensoittoa Elis Mårtensonin ja Janne Raition johdolla. Hän suoritti musiikinopettajan tutkinnon 1949, pianonsoitonopettajan tutkinnon 1951, pianodiplomin 1955, urkudiplomin ja kanttoriurkurin tutkinnon 1957. Tämän jälkeen Forss jatkoi opintojaan ulkomailla, 1958–1959 Berliinissä (Ahrens ja Petersen), 1961 Münchenissä (Högner) ja 1975 Pariisissa (Litaize).

Debytoituaan urkurina Helsingissä 1958 Forss piti urkukonsertteja eri puolilla maata sekä Pariisissa Ruotsalaisessa kirkossa 1975 ja eräänä ensimmäisistä suomalaisista Pariisin Notre Dame -katedraalissa 1981 sekä Tallinnan Niguliste-kirkossa 1987. Mieskuoro Laulumiesten johtajana Forss toimi 1975–1978.[1]. Radion kamarikuoron tenorina hän lauloi 1962-1987, myös solistina, kuten monissa muissakin kuoroissa. Einojuhani Rautavaaran kansainvälisesti tunnetuilla levyillä Vigilia I-II Forss lauloi Papin osuudet 1/4-íntervalleineen. Yleisradiolle hän teki useita urku- ja laulunauhoituksia.

Vuosina 1982-1989 Forss ideoi, ohjelmoi ja järjesti Roihuvuoren urkuviikot. Itä-Helsingin musiikkiopiston perustajajäsenenenä Forss toimi myös pianonsoitonopettajana 1965-1975, ja kutsuttiin opiston kannatusyhdistyksen kunniajäseneksi 1995. Ansioistaan Forss sai director cantus -arvonimen 1972 ja director musices -arvonimen 1979. Forssin yliopisto-opintojen tuloksena vuonna 1950 valmistunut pro gradu Erik August Hagfors: suomenkielisen kuorolaulun isä on julkaistu myös verkkomuodossa[2].

Erkki Forssin isä oli seminaarinlehtori, Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja S.W.Forss.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri musiikkitietosanakirja
  2. Kaapeli.fi