Janne Raitio
Janne Kosti Raitio (10. tammikuuta 1919 Kööpenhamina – 10. toukokuuta 1997 Espoo) oli suomalainen urkuri, Elis Mårtensonin oppilas. Hän oli violisti Eino Raition poika ja säveltäjä Väinö Raition veljenpoika.
Raitio opiskeli urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa ja suoritti diplomin vuonna 1943. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen johdolla sekä suoritti kapellimestarintutkinnon vuonna 1951. Raitio toimi pitkään opettajana Sibelius-Akatemiassa: 1943–1951 pianonsoiton opettajana, 1951–1956 urkujensoiton opettajana, 1956–1986 lehtorina. Hän työskenteli myös Ilta-Sanomain musiikkiarvostelijana 1945–1967 ja Helsingin katolisen kirkon urkuri-kapellimestarina 1950–1956.
Janne Raition puoliso oli urkuri Seija-Sisko Raitio (s. 1931). Heidän tyttärensä on violisti Silja Raitio-Heikinheimo (s. 1960), sellisti Tapani Heikinheimon puoliso.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lectio sonorum I–II (1967–1970)
- Sävelaapinen (1977)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 337. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
| ||||||||||||||||||
