Erich Kempka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kempka kuljettamassa Hitleriä Puolassa syyskuussa 1939.
Erich Kempkan allekirjoitus

SS-Sturmbannführer Erich Kempka (16. syyskuuta 191024. tammikuuta 1975) toimi Adolf Hitlerin autonkuljettajana vuodesta 1934 lähtien. Hän oli Allgemeine-SS:n jäsen numero #2803. Hän oli polttamassa Hitlerin ja Eva Braunin ruumiita valtakunnankanslian pihalla keväällä 1945.

Kempka syntyi Oberhausenissa nuorimpana kymmenestä lapsesta. Hän työskenteli mekaanikkona autojen valmistajana toimineelle DKW:lle. Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen hän liittyi 1. huhtikuuta 1930. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli yksi SS-Begleit-Kommandon perustajista. Hän palveli Josef Terbovenin autonkuljettajana 29. helmikuuta 1932 saakka, kunnes hänestä tuli Hitlerin varakuljettaja.

Vuonna 1934 Kempka korvasi Julius Schreckin ja Emil Mauricen Hitlerin pääkuljettajana ja henkivartijana. Hän oli myös läsnä Ernst Röhmin pidätyksessä. Erich Kempka liittyi Lebensborn-seuraan 1. joulukuuta 1937. Hän myös sai Totenkopf-sormuksen Heinrich Himmlerilta. Hänen vaimonsa Gerda Daranowsky erosi ja nai kenraali Eckard Christianin, jonka kanssa oli sittemmin naimisissa aina vuoteen 1946. Nürnbergin oikeudenkäynnissä Kempka todisti nähneensä Martin Bormannin kuolleen puna-armeijan tulituksessa. Hän luonnehti myöhemmin Eva Braunia natsi-Saksan onnettomimmaksi naiseksi. Kempka vapautettiin 9. lokakuuta 1947.

Kempka esiintyi vuonna 1972 henkilöhahmona Mauri Sariolan kirjassa Kolmannen valtakunnan kuningatar (Queen of the Third Reich). Erich Kempka kuoli tammikuussa 1975 Freibergissä 64-vuotiaana.

Kempkan muistelmat ilmestyivät vuonna 1951 nimellä Ich habe Adolf Hitler verbrannt (ASIN B0000BK3ND, suomennettu nimellä Minä poltin Adolf Hitlerin). Ne julkaistiin uutena versiona vuonna 1975 nimellä Die letzten Tage mit Adolf Hitler (ISBN 3877250807).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kempka, Erich: Olin Hitlerin autonkuljettaja: Fuhrerin palveluksessa 1932–1945. (Ich habe Adolf Hitler verbrannt, 1951.) Suomentanut Anne Mäkelä. Jyväskylä Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-401-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]