Elektro
| Elektro | |
|---|---|
| Alkuperä | Disko, Synthpop, Hip hop, Boogie woogie, Funk, Elektroninen musiikki |
| Alkuperämaa | |
| Kehittymisen ajankohta |
1980-luvun alku |
| Tyypillisiä soittimia |
syntetisaattori, rumpukone, vokooderi, sampleri |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
Miami bass, Funk carioca, Freestyle, House, Breakbeat, Tekno, Eurodance, Gospel electro, Electroclash, Electro House, Electrance |
Elektro, lyhennys sanoista electro funk (tunnetaan myös nimillä robot hip hop ja Electro hop), on musiikkityyli, joka kehittyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Tyylin juuret ovat ennen kaikkea Kraftwerkin tuotannossa ja funk-musiikissa (toisin kuin esimerkiksi aikaisempien hip hop -äänitteiden, jotka olivat lähempänä diskoa). Yksi ensimmäisistä elektrolevyistä oli Afrika Bambaataan vuoden 1982 single "Planet Rock", joka samplasi reiluin ottein Kraftwerkin "Trans-Europe Express" -kappaletta.
Elektrolle tyypillisiä muista genreistä erottuvia piirteitä ovat muun muassa epätasaisempi "breakbeat"-rytmi useammin kuin suora 4/4-biitti sekä hyvin konemaiset ja luonnottoman kuuloiset soundit. Usein elektrossa käytetään vokooderia tai 808-rumpukonetta tai sen sampleja.
Nykyään elektron käsite saatetaan alkuperäisen merkityksensä lisäksi yhdistää myös muun muassa 1980-luvun retrodiskoon sekä monentyyppiseen rock- ja popmusiikin kanssa flirttailevaan elektroniseen musiikkiin. Elektron sekoittaa hyvin helposti Electro Houseen.
Tunnettuja artisteja [muokkaa]
- Aux 88
- Afrika Bambaataa
- Anthony Rother
- Bass Junkie
- Cybotron
- Debonaire
- DMX Krew
- Dr. Robotnik
- Drexciya
- Egyptian Lover
- Imatran Voima
- Japanese Telecom
- Knife Party
- Kraftwerk
- Mandroid
- Mr Velcro Fastener
Myös esimerkiksi Herbie Hancock on tehnyt joitakin merkittäviä elektroäänitteitä.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Wire: Elektron A–Z (englanniksi)