Eino Katajavuori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eino Katajavuori

Eino Kullervo Katajavuori, vuoteen 1906 Ehnberg (1. joulukuuta 1905 Helsinki9. huhtikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen ksylofonisti, laulaja, näyttelijä ja orkesterinjohtaja.

Alun perin sähköasentajana työskennellyt Katajavuori pääsi soittamaan 1920-luvun puolivälissä helsinkiläisen ravintola Cuban orkesteriin. Sieltä hänet kiinnitettiin vuonna 1926 Dallapéhen, jossa hän soittikin aina vuoteen 1938, opiskellen välillä Helsingin musiikkiopistossa ja Helsingin kansankonservatorion näyttämöluokalla. Dallapéssa Katajavuori toimi myös kapellimestarina vuosina 1937–1938 Georg Malmstenin jälkeen. Ksylofoninsoiton lisäksi hän oli aika ajoin yhtyeen laulusolistina myös laulaen muutamalla levyllä. Näistä tunnetuin lienee Ikkunanpesijä vuodelta 1938.

Sotien jälkeen Katajavuori näytteli useissa elokuvissa vuosina 1945–1960 [1]. Vuonna 1958 hän liittyi Pumppu-Veikkoihin, josta muotoutui suosittu Humppa-Veikot. Humppa-Veikoissa hän oli niin kauan kuin terveyttä riitti. 1970-luvun alussa Katajavuorelta ilmestyi myös muutama soololevy.

Eino Katajavuoren sisar oli kanteletaiteilija Ulla Katajavuori.

Levytykset soolona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]