Eeva Niinivaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eeva Niinivaara, o. s. Pedriks (20. joulukuuta 1901 Siimust, Viro29. lokakuuta 2000 Helsinki) oli virolaissyntyinen Helsingin yliopiston viron kielen ja kirjallisuuden lehtori.

Eeva Niinivaaran vanhemmat olivat maanviljelijä Karl Eduard Pedriks (1873–1951) ja Anna Päll (1869–1945).

Niinivaara kävi Tartossa tyttökoulun, opiskeli sitten Tarton yliopistossa taidehistoriaa, viron kieltä ja filosofiaa, ja toimi vuodesta 1928 Võrun seminaarissa viron ja suomen kielen opettajana. Vuonna 1930 hän meni naimisiin suomalaisen kielentutkijan Martti Niinivaaran (1905–1935) kanssa ja muutti asumaan Helsinkiin.

Suomessa Niinivaara opiskeli ensin kansakoulunopettajaksi ja vuonna 1947 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Niinivaara toimi Helsingin yliopiston viron kielen lehtorina 1945–1971 ja hän opetti viron kieltä myös Jyväskylän kesäyliopistossa ja Kalliolan vapaaopistossa.

Niinivaara julkaisi viron- ja suomenkielisten runojen kokoelman nimeltä Unarsõnad, kirjoitti esseitä sekä muistelmateoksen Yhä paistaa sama aurinko.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eesti lugemik: näytteitä kirjallisuudesta; tekijät Leeni Vesterinen, Helmer Winter; avustajina Eeva Niinivaara ja Henno Jänes. 2. uusittu painos Otava 1960
  • Unarsõnad. Helsingin yliopisto, Helsinki 1979
  • Kasvumaa: Eeva Niinivaaran kirjoituksia vuosilta 1923-1981; toim. Henni Ilomäki ym. Castrenianumin toimitteita 23. Helsingin yliopisto, Helsinki 1981
  • Yhä paistaa sama aurinko: elämää nuoruuteni Eestissä ja Suomessa; toim. Hannu-Pekka Lappalainen. Otava 1988

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]