Edvard Kardelj-Sperans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Edvard Kardelj-Sperans (27. tammikuuta 1910 Ljubljana, Slovenia, Itävalta-Unkari10. helmikuuta 1979 Ljubljana, Jugoslavia) oli jugoslavialainen kommunistipoliitikko, valtiomies, Jugoslavian ulkoministeri 1948–1953, kirjailija. Kansallisuudeltaan hän oli sloveeni. Häntä pidetään Jugoslavian omintakeisen kommunismin keskeisenä teoreetikkona.[1]

Kardelj syntyi Ljubljanassa, Sloveniassa, Itävalta-Unkarissa. Hän toimi laittomassa kommunistipuolueessa, ja oli tämän vuoksi ollut vangittuna 1930-luvulla.[1] Toisen maailmansodan hän toimi partisaanijoukoissa. Hän oli yksi merkittävimmistä kommunistisen idelogian teoreetikoista Josip Broz Titon hallituksessa Jugoslaviassa. Hän toimi Jugoslavian sotilasjärjestössä KOS. Hän myös johti Jugoslavian neuvotteluja Stalinin kanssa 1940-luvun lopulla ja oli vaikuttamassa Jugoslavian irrottautumiseen Neuvostoliiton valtapiiristä.

Hän toimi myös YK:ssa[1] ja Pariisin rauhankokouksessa 1946 Jugoslavian ulkoministerinä. Hänen merkittävimpiä kirjojaan olivat Slovenian kansallisuuskysymysten kehittäminen (1939) ja Vaihtoehtoinen kommunistiohjelma vuonna 1958, joka huononsi uudelleen suhteita Neuvostoliittoon. Kardeljin oli osasyyllinen puoluetoveri Aleksandar Rankovicin kukistumiseen vuonna 1966. Kardelj kuoli Ljubjanassa. Kardelj oli Tiede- ja taideakatemian jäsen (SAZO) ja oli virallisesti kunnioitettu kansallissankari. Plocen rannikkokaupunki eteläisessä Kroatiassa oli uudelleen nimetty Kardeljoksi hänen kunniakseen vuosina 1950–1954 ja 1980–1990.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 93. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.