Eduard Bagritski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eduard Bagritski.

Eduard Georgijevitš Bagritski (ven. Эдуа́рд Гео́ргиевич Багри́цкий, oikea sukunimi Dzjubin, Дзю́бин; 3. marraskuuta (J: 22. lokakuuta) 1895 Odessa16. helmikuuta 1934 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.

Eduard Bagritski syntyi juutalaiseen kauppiasperheeseen ja suoritti maanmittarikoulun. Hänen ensimmäiset, futuristeilta ja akmeisteilta vaikutteita saaneet runonsa julkaistiin odessalaisissa kirjallisuuslehdissä vuonna 1915. Venäjän kansalaissotaan Bagritski osallistui puna-armeijan riveissä. Vuodesta 1920 lähtien hän työskenteli Venäjän tietotoimiston palveluksessa Odessassa. Vuonna 1925 Bagritski siirtyi Moskovaan, jossa hän osallistui Pereval-kirjailijaryhmän ja konstruktivistien toimintaan. Vuonna 1930 hän liittyi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistykseen.[1]

Bagritski oli yksi neuvostokirjallisuuden alkuvaiheen merkittävimmistä romanttishenkisistä runoilijoista.[1] Hänen keskeisiä teoksiaan ovat kansalaissodasta kertova runoelma Duma pro Opanasa (”Opanasin taru”, 1926) sekä runokokoelmat Jugo-Zapad (”Lounas”, 1928), Pobediteli (”Voittajat”, 1932) ja Poslednaja notš (”Viimeinen yö”, 1932). Jälkimmäinen sisältää aikanaan erityisen suositun runoelman ”Pioneeritytyön kuolema” (Smert pionerki). Bagritski työskenteli paljon myös runouden kääntäjänä.[2]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 75. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  2. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]