Don Raye

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Don Raye, oik. Donald MacRae Wilhoite Jr. (16. maaliskuuta 1909 Washington – 29. tammikuuta 1985 Encino), oli yhdysvaltalainen populaarimusiikin sanoittaja. Hän teki 1930-luvulla musiikkia muun muassa Sammy Cahnin ja Saul Chaplinin kanssa ja sanoitti 1940-luvulla runsaasti elokuvamusiikkia. Hänen merkittävin yhteistyökumppaninsa oli säveltäjä Gene De Paul, jonka kanssa Raye kirjoitti muun muassa kappaleet ”I’ll Remember April” ja ”You Don’t Know What Love Is”. Lauluyhtye The Andrews Sisters saavutti suosiota Rayen sanoittamalla musiikilla, ja useat myöhemmät artistit ovat tehneet uusintaversioita hänen kappaleistaan.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald MacRae Wilhoite Jr. syntyi Washingtonissa vuonna 1909. Hän oli nuorella iällä lahjakas tanssija, ja teini-iässä hän alkoi esiintyä vaudevillessä.[1] Hän opiskeli New Yorkin yliopistossa ja valmistumisensa jälkeen kiersi esiintymässä Euroopassa ja eri puolilla Yhdysvaltoja. Vuonna 1935 hän aloitti laulujen kirjoittamisen saadakseen lisämateriaalia New Yorkissa järjestämäänsä yökerhoesitykseen.[2]

Sanoittaminen otti pian pääroolin Rayen uralla. Hän työskenteli 1930-luvulla muun muassa Sammy Cahnin ja Saul Chaplinin kanssa. Vuonna 1940 hän kirjoitti yhden varhaisimmista hiteistään, ”Down the Road a Piece”.[1] Vuonna 1940 Rayelle tarjottiin sopimusta elokuvasanoittajana ja hän muutti Hollywoodiin.[2] Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Argentine Nights, jossa esiintyi laulutrio The Andrews Sisters. Rayen tekemät kappaleet, kuten Hughie Princen ja Vic Schoenin kanssa tehty ”Rhmuboogie”, nostivat yhtyeen merkittäväksi boogie-woogien esittäjäksi.[1] Muita Rayen The Andrews Sistersille kirjoittamia kappaleita olivat ”Well All Right!”, ”Beat Me Daddy, Eight to the Bar” sekä ”Boogie Woogie Bugle Boy”, joka oli ehdolla parhaan laulun Oscarin saajaksi. Vuonna 1940 Raye sanoitti Al Jacobsin kappaleen ”This Is My Country”, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi Disneylandin jokailtaisen ilotulitusesityksen loppukappaleena.[3]

Palveltuaan vuosina 1941–1945 Yhdysvaltain maavoimissa Raye palasi elokuvamusiikin pariin. Hänen pääasialliseksi yhteistyökumppanikseen tuli newyorkilaisen säveltäjä Gene De Paul. He kirjoittivat 1940-luvulla musiikkia lukuisiin Universal Studiosin elokuviin.[1]

Raye lopetti musiikin tekemisen vuonna 1949. Hänen musiikkinsa suosio jatkui 1950-luvulta pitkälle eteenpäin, kun uuden sukupolven artistit tekivät uusia versioita hänen kappaleistaan. Muun muassa Chuck Berry, The Rolling Stones ja Flamin’ Groovies ovat nauhoittaneet cover-versioita Rayen sanoittamista kappaleista. Bette Midler nosti ”Boogie Woogie Bugle Boyn” singlelistan kymmenen kärkeen vuonna 1972.[1]

Don Raye kuoli Encinon kaupungissa Kaliforniassa 29. tammikuuta 1985.[1] Hänet valittiin kuolinvuotenaan Songwriters Hall of Fameen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Eder, Bruce: Don Raye Allmusic. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  2. a b c Don Raye Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  3. This is my country (song collection) Library of Congress Performing Arts Encyclopedia. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)