Dogo argentino
Sivulta puuttuu | Dogo argentino | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Argentiina |
| Rodun syntyaika | 1920-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan metsästys, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, suojelu-, poliisi-, armeija-, seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 10-12 vuotta |
| Muita nimityksiä | dogo |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 alaryhmä 1 #292 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 40–50 kg |
| Säkäkorkeus | urokset 62–68 cm, nartut 60–65 cm |
| Väritys | valkoinen |
Dogo argentino (myös argentiinandoggi tai argentiinanmastiffi) on suurikokoinen molossirotu, joka kehitettiin Argentiinassa suurriistan metsästykseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Urosten säkäkorkeus on 62–68 cm ja narttujen 60–65 cm paino 36-45 kg. Väri on valkoinen,ainoastaan päässä saa olla 10% mustaa. Karvapeite on lyhyttä ja sileää. Rotu on kehitetty risteyttämällä cordobankoiran lisäksi tanskandoggia, bokseria, espanjanmastiffia, englanninbulldoggia (ei siis epävirallista vuonna 1992 julkistettua vanhaenglanninbulldogia) bullterrieriä, pyreneittenkoiraa, pointteria, irlanninsusikoiraa ja bordeauxindoggia.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Iloinen, vilpitön, nöyrä, ystävällinen, ei kova haukkumaan ja aina tietoinen voimastaan. Rotu ei koskaan saa olla aggressiivinen ihmistä kohtaan; tätä ominaisuutta tulee ankarasti valvoa. Silti etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa. Metsästäjänä se on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea. (Dogo argentinon rotumääritelmä)
[muokkaa] Alkuperä
1920-luvulla argentiinalainen Antonio Nores Martinez alkoi jalostaa koirarotua, joka kykenisi metsästämään suurriistaa, kuten villisikoja ja puumia, mutta myös toimimaan perheen lemmikkinä ja talonvahtina. Martinez otti rodun pohjaksi nykyään sukupuuttoon kuolleen cordobantaistelukoiran (perro de pelea cordobes), joka oli suuri ja hurja taistelu- ja metsästyskoira.
Martinez käytti jalostuksessa cordobankoiran lisäksi tanskandoggia, bokseria, espanjanmastiffia, englanninbulldoggia, bullterrieriä, pyreneittenkoiraa, pointteria, irlanninsusikoiraa ja bordeauxindoggia. Hän kehitti rotua edelleen valikoimalla jalostukseen ne koirat, joilla oli toivotut ominaisuudet. Rodulle kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1928. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi hänen työtään. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973.
[muokkaa] Terveystilanne
Yleisesti dogo argentino on melko terve rotu, eikä perinnöllisistä sairauksista ole Suomessa vielä varmaa tietoa. Lonkkakuvausten tulokset ovat kuitenkin olleet yleisesti melko huonoja. Kynsiä tulisi hoitaa usein, jotta kynsien halkeamisilta vältyttäisiin ja samalla hankalilta ontumisilta. Vaalea iho lisää iho-oireiden riskiä, mutta useimmat oireista ovat vaarattomia.
[muokkaa] Lähteet
- Dogo Argentino Club Finland ry
- Dogo argentinon jalostuksen tavoiteohjelma
- Suomen Kennelliitto: Dogo argentinon rotumääritelmä
