De pomo
| De pomo | |
|---|---|
| Risālat al-Tuffāha | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Pseudo-Aristoteles |
| Kieli | arabia / latina |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | 500–900-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
De pomo, koko nimeltään Tractatus de pomo et morte incliti principi philosophorum Aristotelis ("Omenasta" tai "Aristoteleen kuolema"; arab. Risālat al-Tuffāha) on keskiaikainen uusplatonilainen teos, joka on laitettu Aristoteleen nimiin, mutta kuuluu todellisuudessa tämän epäperäisiin teoksiin (Pseudo-Aristoteles). Teoksessa Aristoteles esitetään puolustamassa hyvin platonilaista näkemystä sielun kuolemattomuudesta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos on todennäköisesti alkuperältään arabiankielinen, ja myöhemmin käännetty hepreaksi[1] ja latinaksi. Teoksen todellista kirjoittajaa tai täsmällistä kirjoitusajankohtaa tunneta. Se on kuitenkin kirjoitettu ennen 900-lukua. Keskiajalla kaikki eivät vakuuttuneet teoksen aitoudesta, mutta varsinkin sellaiset ajattelijat, jotka halusivat puolustaa sitä näkemystä, että Aristoteles itse olisi päässyt taivaaseen, puolustivat sen aitoutta.[1] Teoksen tunnisti epäperäiseksi viimeistään Maimonides.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksessa Aristoteles luennoi kuolinvuoteellaan sielun kuolemattomuudesta oppilailleen, jotka ovat tulleet käymään hänen luonaan. Asetelma ja opetuksen aihe ovat siis samanlaiset kuin Sokrateella Platonin kirjoittamassa dialogissa Faidon. Teoksen nimi, De pomo eli "Omenasta", tulee siitä, että Aristoteles saa ajoittain puheensa lomassa uutta elinvoimaa haistelemalla omenaa.[3][4]
Aristoteles opettaa muun muassa, että tietäminen kuuluu sielun olemukseen, ja filosofia on tietämisen korkein muoto. Se autuus, joka odottaa tietämiselle omistautunutta sielua kuoleman jälkeen, koostuu täydellisestä tietämisestä. Vastaavasti tietämättömyydestä rangaistaan suuremmalla tietämättömyydellä. Edelleen, hyve on samaa kuin tietäminen. Se joka tuntee oman itsensä, omaa tässä tietämisessä mahdollisuuden ymmärtää ikuista ja "olla kuolematon". Näin filosofi ei pelkää kuolemaa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Marenbon, John: Medieval philosophy. An historical and philosophical introduction, s. 215. London & New York: Routledge, 2007. ISBN 978-0-415-28113-3.
- ↑ Maimonides, Moses: The guide of the perplexed, s. 60. Nide 2. Toimittanut ja kääntänyt Shlomo Pines. University of Chicago Press, 1974. ISBN 0226502309. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Acampora-Michel, Elsbeth: Liber de pomo, s. 1-2. Klostermann Texte: Philosophie. Vittorio Klostermann, 2001. ISBN 3465031059. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Boer, Tjitze J.: The history of philosophy in Islam, s. 19-20. Forgotten Books, 1983. ISBN 1605066974. Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristotle; Rousseau, Mary F. (käännös): The apple: or, Aristotle's death. De Pomo Sive De Morte Aristitilis. Mediaeval philosophical texts in translation 18. Marquette University Press, 1968.