DeSoto Adventurer
| DeSoto Adventurer | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | DeSoto |
| Konserni | Chrysler Corporation |
| Valmistusvuodet | 1955–1960 |
| Tuotantomäärä | 7009 autoa |
| Korimalli | hardtop, ja convertible |
| Muotoilija | Virgil Exner |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 6 |
| Moottori | PowerFlite V8 |
| Iskutilavuus | 5 450 cm³ |
| Teho | 305 - 350 hv[1] |
| Huippunopeus | 230 km/t (ensimmäinen mallivuosi) |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Mitat | |
| Massa | 1 759 kg - 1 948 kg |
| Pituus | 5 610 mm - 5 645 |
| Leveys | 1 988 mm - 2 000 mm |
DeSoto Adventurer oli Chrysler Corporationin valmistama henkilöauto vuosina 1956–1960. Auto suunniteltiin aluksi DeSoto Fireflite-malliston alamalliksi, mutta lopulta Adventurer-nimi päätettiin erottaa omaksi mallisarjaksi. Se edusti Chryslerin nopeimpien autojen luokkaa, johon kuuluivat myös Chrysler 300 ja Plymouth Fury.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1956 DeSoto Adventureria valmistettiin rajoitettu 996:n kappaleen erä, ja autot myytiin muutaman viikon sisällä. Adventureria oli ensimmäisen mallivuoden aikana saatavana ainoastaan valkoisena hardtopina. Auton katto, pölykapselit ja sivujen nuolikuviot olivat kullanväriset.[3] Adventurerit valmistettiin Indianapolis 500- kilpailun virallisena kisa-autona toimineen DeSoto Firefliten inspiroimana.[4] Auto tunnettiin myös lempinimellä "Golden Adventurer" (kultainen seikkailija).[3]
Kaksi vuoden 1956 DeSoto Adventuresia otti osaa Pikes Peak International Hill Climbiin ja Daytona Beachin autokilpailuun[5], joista jälkimmäisessä Adventuresin huippunopeudeksi mitattiin 230 kilometriä/tunnissa.[3]
Toisen mallivuoden aikana Adventureria valmistettiin 1 950 kappaletta, ja autoa oli saatavana myös convertiblenä. Uusi kori oli aiempaa matalampi ja hieman pidempi ja auton massiivinen puskuri-jäähdytinsäleikkö-yhdistelmä edusti Chryslerin tulevaisuuteen tähtäävää "Look Forward"-politiikkaa. Myös auton moottori koki muutoksia, ja teholukemiksi saatiin 345 hevosvoimaa. Samalla Adventurerista tuli ensimmäinen amerikkalainen auto, jonka perusversiossa oli yksi hevosvoima yhtä moottorin kuutiotuumaa kohti (345 cubic inch).[6]
Vuonna 1959 Adventurer koki vain pieniä ulkoisia uudistuksia, mutta sen vakiovarusteista löytyi muun muassa kääntyvät etupenkit.[7] Adventureria tehtiin vuoteen 1960, jolloin koko DeSoto-merkki päätettiin lopettaa vähentyneen myynnin seurauksena.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auto Editors of Consumed Guide: Automobiles of The 50's. Publications Internationa, 1983. ISBN 0-7853-0110-0. (englanniksi)
- Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
- Flory "Kelly" J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295. (englanniksi)
- Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DeSoto Adventurer Wikimedia Commonsissa
