David de Gea
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | David de Gea Quintana | ||
| Syntymäaika | 7. marraskuuta 1990 | ||
| Syntymäpaikka | Madrid, Espanja | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 192 cm | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001–2008 | Atlético Madrid | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2008–2009 | Atlético Madrid B | 35 | (0) |
| 2009–2011 | Atlético Madrid | 57 | (0) |
| 2011–2023 | Manchester United | 415 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 2004 | Espanja U15 | 12 | (0) |
| 2007 | Espanja U17 | 15 | (0) |
| 2007–2009 | Espanja U19 | 15 | (0) |
| 2009 | Espanja U20 | 1 | (0) |
| 2009–2013 | Espanja U21 | 27 | (0) |
| 2012 | Espanja U23 | 5 | (0) |
| 2014–2020 | Espanja | 45 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9. kesäkuuta 2023.
| |||
David de Gea Quintana (s. 7. marraskuuta 1990 Madrid) on espanjalainen jalkapallomaalivahti, joka edusti viimeksi Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Unitedia.
De Gea aloitti uransa Atlético Madridissa ja teki debyyttinsä seuran edustusjoukkueessa 18-vuotiaana vuonna 2009. Hän nousi Atléticon ykkösmaalivahdiksi ja auttoi seuraansa voittamaan Eurooppa-liigan ja UEFA Super Cupin vuonna 2010. Hänen esityksensä herättivät englantilaisen suurseura Manchester Unitedin huomion, minne hän siirtyi kesäkuussa 2011. Siirryttyään Unitediin De Gea on pelannut seurassa yli 400 ottelua, voittanut Englannin Valioliigan, FA Cupin, kaksi liigacupia, kolme Community Shieldiä ja Eurooppa-liigan.
Maajoukkuetasolla De Gea oli Espanjan alle 21-vuotiaiden kapteeni, ja voitti nuorten Euroopan-mestaruuskilpailut vuosina 2011 ja 2013. Hän esiintyi myös vuoden 2012 kesäolympialaisissa. Hän pelasi ensimmäisen kerran miesten joukkueessa vuonna 2014 ja valittiin maan kokoonpanoon sen vuoden maailmanmestaruuskilpailuihin. De Gea oli Espanjan ykkösmaalivahti vuoden 2016 Euroopan-mestaruuskilpailuissa ja vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa.
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atlético Madrid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Gea on Atlético Madridin kasvatti. Hän pelasi ensimmäisen kauden ammattilaisurallaan lähinnä Atlético Madridin reservijoukkueessa, joka pelasi maan kolmanneksi korkeimalla sarjatasolla.
Kaudella 2009–2010 hän sai kutsun ensimmäistä kertaa edustusjoukkueeseen, ykkösmaalivahti Sergio Asenjon ollessa pelaamassa maaotteluita. 30. syyskuuta 2009 De Gea korvasi loukkaantuneen Roberton Mestarien liigan ottelussa Portoa vastaan. Kolme päivää myöhemmin De Gea teki ensiesiintymisensä Espanjan pääsarjassa kotiottelussa Real Zaragozaa vastaan. Samaisessa ottelussa hän onnistui torjumaan Marko Babićin laukoman rangaistuspotkun.[1] Joukkue eteni Eurooppa-liigassa aina loppuotteluun saakka, jossa se kohtasi englantilaisen Fulhamin. Loppuottelu päättyi varsinaisella peliajalla tasalukemiin 1–1 ja eteni täten jatkoajalle, jossa voiton Atléticolle ratkaisi Diego Forlán.[2]
Seuraava kausi 2010–2011 alkoi voittokkaasti, kun Atlético kaatoi UEFA Super Cupin loppuottelussa Internazionalen luvuin 2–0. De Gea torjui ottelussa Diego Militon laukoman rangaistuspotkun.[3]
Manchester United[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
24. toukokuuta 2011 Manchester Unitedin päävalmentaja Alex Ferguson ilmoitti De Gean olevan lähellä siirtoa englantilaisseuraan korvaamaan kokenutta Edwin van der Saria, joka päätti pelaajauransa.[4] 29. kesäkuuta 2011 siirto sai lopullisen vahvistuksen ja De Geasta maksetun siirtokorvauksen arvioidaan olevan 20–25 miljoonan euron välillä. Hän solmi manchesterilaisseuran kanssa viisivuotisen sopimuksen.[5][6]
Virallisen ensiesiintymisensä uudessa seurassaan de Gea teki 7. elokuuta 2011 voittoisassa Community Shieldissä paikallisvastustaja Manchester Cityä vastaan. Hän pelasi kaudella 2011–2012 kaikkiaan 29 valioliigaottelua, joissa päästi 29 maalia ja piti 13 ottelussa maalinsa koskemattomana. Mestarien liigassa hän pelasi neljä ottelua.[7]
De Gea pelasi Unitedin valioliigamestaruuteen päättyneellä kaudella 2012–2013 kaikkiaan 28 sarjaottelua. Niissä hän pelasi 11 nollapeliä ja päästi 26 maalia.[7] Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen.[8] Mestarien liigassa hän päästi seitsemässä ottelussa kahdeksan maalia.[7]
De Gea oli syksyllä 2013 voittamassa Community Shieldiä. Valioliigakaudella 2013–2014 hän pelasi 37 ottelussa 12 nollapeliä ja päästi 43 maalia. Mestarien liigan kymmenestä ottelusta hän piti maalinsa viidessä koskemattomana ja päästi kaikkiaan yhdeksän maalia. [7] Kaudella 2014–2015 hänet valittiin toistamiseen Valioliigan kauden joukkueeseen.[9] Hän piti kauden 37 valioliigaottelussaan maalinsa puhtaana 11 kertaa ja päästi kaikkiaan 36 maalia.[7]
De Gea pelasi kuusi ottelua Unitedin voittaessa FA Cupin kaudella 2015–2016. Valioliigassa hän pelasi 34 ottelua, joissa päästi 33 maalia ja piti nollan 15 ottelussa.[7] Hänet valittiin jälleen sarjan tähdistöjoukkueeseen.[10] Mestarien liigassa hän pelasi kuusi ottelua.[7]
De Gea voitti kaudella 2016–2017 Community Shieldin, Englannin liigacupin, jossa pelasi viisi ottelua, ja Eurooppa-liigan, jossa pelasi tosin vain kolme alkulohkon ottelua.[7] Valioliigassa hänet valittiin jälleen kauden joukkueeseen[11] hänen pidettyään maalinsa koskemattomana 14 kertaa pelaamissaan 35 ottelussa. Maaleja hän päästi kaikkiaan 29.[7]
De Gea valittiin jo viidennen kerran Valioliigan kauden joukkueeseen 2017–2018[12], jolloin hän pelasi 18 nollapeliä ja päästi 28 maalia pelaamissaan 37 valioliigaottelussa.[7] Hän sai samalla kaudella myös eniten nollapelejä Valioliigassa pelanneen maalivahdin Golden Glove -palkinnon.[13] Mestarien liigan kuudesta ottelusta hän piti maalinsa koskemattomana neljässä, ja päästi kaikkiaan kolme maalia.[7]
Valioliigakaudella 2018–2019 de Gea päästi 38 ottelussa 54 maalia ja pelasi seitsemän nollapeliä. Mestarien liigan yhdeksässä ottelussa hän päästi yhdeksän maalia ja piti kolmessa ottelussa maalinsa puhtaana. Kaudella 2019–2020 hän pelasi jälleen joukkueensa kaikki 38 valioliigaottelua, joissa hän piti maalinsa koskemattomana 13 ottelussa ja päästi kaikkiaan 36 maalia. Eurooppa-liigassa hän pelasi vain kaksi ottelua, joista toinen oli 1–2-tappioon päättynyt välierä espanjalaista Sevillaa vastaan.[7]
Kauden 2020–2021 loppupuolella de Gea menetti ykkösmaalivahdin asemansa Dean Hendersonille. Pelaamissaan 26 liigaottelussa hän päästi 32 maalia ja piti vastustajan maaleitta yhdeksässä ottelussa. Hän pelasi viisi ottelua sekä Mestarien liigassa että Eurooppa-liigassa.[7] Hänen epäonnistunut rangaistuspotkunsa ratkaisi Unitedin tappion Villarrealia vastaan Eurooppa-liigan loppuottelun rangasistuspotkukilpailussa.[14]
Kaudella 2021–2022 de Gea pelasi täyden ajan Unitedin kaikissa 38 valioiigaottelussa. Hän päästi 57 maalia ja pelasi kahdeksan nollapeliä. Mestarien liigan seitsemässä ottelussa hän piti kerran vastustajan nollilla ja päästi kaikkiaan yhdeksän maalia. Kaudella 2022–2023 hän pelasi jälleen Unitedin kaikki valioliigaottelut. Hän päästi 43 maalia ja piti vastustajan maaleitta 17 ottelussa,[7] ja voitti toistamiseen eniten nollapelejä pelanneen maalivahdin Golden Glove -palkinnon.[15] Hän piti nollan myös Unitedin voittamassa liigacupin loppuottelussa. Eurooppa-liigan 12 ottelussa hän päästi 12 maalia ja pelasi viisi nollapeliä.[7]
Kaudella 2022–2023 de Gea pelasi 500. ottelunsa kaikissa kilpailuissa Manchester Unitedissa 16. lokakuuta 2022.[16] 400. valioliigaottelunsa hän pelasi 12. helmikuuta 2023.[17] De Gean sopimus umpeutui kauden päätyttyä ja hän jätti seuran heinäkuussa 2023.[18]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Gea oli voittamassa alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruutta 2007. Hän pelasi samana vuonna viisi ottelua Espanjan saavuttaessa hopeaa alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Hän pelasi alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2008 ja 2009. Hän pelasi kaikki viisi ottelua Espanjan voittaessa alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden 2011 ja 2013.[7]
De Gea pelasi Espanjan A-maajoukkueessa ensimmäisen kerran kesäkuussa 2014 ystävyysottelussa El Salvadoria vastaan. MM-kilpailuissa 2014 hän oli Espanjan varamaalivahtina. EM-kilpailuissa 2016 ja MM-kilpailuissa 2018 hän pelasi ykkösmaalivahtina kaikki ottelut. Vuonna 2019 pelatuista kymmenestä EM-karsintaottelusta de Gea pelasi vain kolme. Vuonna 2021 järjestetyissä EM-kilpailuissa hän oli vaihtopenkillä Espanjan kaikissa kuudessa ottelussa. Hän on pelannut maaottelun viimeksi lokakuussa 2020 ja ollut vaihtopenkillä marraskuussa 2021. (tilanne 9.6.2023).[19]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Atlético Madrid:
- Eurooppa-liiga (1): 2009–2010
- UEFA Super Cup (1): 2010
- Manchester United:
- Valioliiga (1): 2012–2013
- FA Cup (1): 2015–2016
- Englannin liigacup (2): 2016–2017, 2022–2023
- Eurooppa-liiga (1): 2016–2017
- FA Community Shield (3): 2011, 2013, 2016
- Espanja
- Alle 21-vuotiaiden EM-kulta (2): 2011, 2013
- Alle 17-vuotiaiden EM-kulta (1): 2007
- Alle 17-vuotiaiden MM-hopea (1): 2007
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ De Gea stands tall after whirlwind bow UEFA. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Atletico Madrid 2-1 Fulham BBC Sport. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Slick Atlético seal Super Cup success UEFA. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Ferguson reconoce que el Manchester tiene un acuerdo con De Gea Marca. Viitattu 26.5.2011. (espanjaksi)
- ↑ El United hace oficial el fichaje de De Gea Marca. Viitattu 29.6.2011. (espanjaksi)
- ↑ De Gea dejará más dinero del que marca su cláusula Marca. Viitattu 29.6.2011. (espanjaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p David de Gea Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Gareth Bale wins PFA Player of Year and Young Player awards bbc.com. 28.4.2013. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Chelsea's Eden Hazard named PFA Player of the Year bbc.com. 26.4.2015. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ PFA awards: Leicester and Spurs dominate Premier League team bbc.com. 21.4.2016. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ PFA teams of the year: Chelsea and Tottenham dominate Premier League XI bbc.com. 20.4.2017. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Manchester City players dominate PFA team of the year bbc.com. 18.4.2018. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ David de Gea premierleague.com. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Villarreal juhlii jalkapallon Eurooppa-liigan voittoa – maalivahti iski ratkaisun dramaattisesti rankkareilla: "Tuntuu uskomattomalta" yle.fi. 27.5.2021. Viitattu 27.5.2021.
- ↑ De Gea wins 2022/23 Golden Glove award premierleague.com. 20.5.2023. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Ronaldo and De Gea to be honoured ManUtd.com. 16.10.2022. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ Burton, Chris: Man Utd goalkeeper David de Gea makes history with 400th Premier League appearance Goal. 12.2.2023. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ Leinonen, Otto: Aikakausi tuli päätökseen – David de Gea jättää Manchester Unitedin: ”Olemme nähneet kaiken” Iltalehti. 9.7.2023. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ David de Gea Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- David de Gean esittely Manchester Unitedin kotisivustolla (englanniksi)
- David de Gean esittely Espsanjan kuninkaallisen jalkapalloliiton kotisivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
- David de Gean tilastot BDFutbol-sivustolla (englanniksi)
1 De Gea | 2 Azpilicueta | 3 D. Llorente | 4 P. Torres | 5 Busquets | 6 M. Llorente | 7 Morata | 8 Koke | 9 Gerard | 10 Thiago | 11 F. Torres | 12 García | 13 Sánchez | 14 Gayà | 16 Rodri | 17 Fabián | 18 Alba | 19 Olmo | 20 Traoré | 21 Oyarzabal | 22 Sarabia | 23 Simón | 24 Laporte | 26 Pedri | Valmentaja Luis Enrique
| ||||||||||
