Darjeeling Himalayan Railway
Darjeeling Himalayan Railway on Indian Railways -rautatieyhtiön kapearaiteinen rautatie Siligurista Darjeelingiin Länsi-Bengalin osavaltiossa, Intiassa.
Rata on yhteensä 88,48 kilometriä pitkä ja sen varrella on päätepysäkkiensä lisäksi 11 rautatieasemaa, joista 2 258 metrin korkeudessa oleva Ghum on radan korkeimmalla ja maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rautatieasema. Rautatie kulkee vuoristoisessa maastossa ja sille on tyypillistä monet tiukat kurvit ja 73 % koko radan pituudesta koostuukin mutkista. [1]
Darjeelingin rautatie valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1999 toisena rautatienä Itävallan Semmeringin rautatien jälkeen [2]. Nykyään Darjeelingin rautatie muodostaa maailmanperintökohteen yhdessä toisen Intian vuoristorautatien Nilgiri Mountain Railwayn kanssa.
Historia [muokkaa]
Normaalilevyinen rautatie Siliguriin Kalkutasta valmistui vuonna 1878 [3]. Himalajan juurella sijaitseva Siliguri oli yhdistetty Darjeelingiin tiellä, jota pitkin hevosten vetämät vaunut kulkivat.[4] Teeteollisuus oli jo tuolloin noussut merkittäväksi tekijäksi Darjeelingin alueella ja tie ei olisi pystynyt selviämään kasvavasta liikenteestä.[1]
Eastern Bengal Railway Companyn asiamies Franlin Prestige lähestyi hallitusta ja ehdotti rautatien rakentamista Darjeelingiin. Ehdotus hyväksyttiin vuonna 1879, kun Bengalin varakuveröörin Ashley Edenin muodostama komitea oli antanut positiivisen mielipiteen asiasta.[4] Rautatien rakennustyöt aloitettiin jo samana vuonna. Noin 51 kilometrin pituinen osuus Siligurista Kurseongiin avattiin 23. elokuuta 1880 ja koko radan viralliset avajaiset olivat 4. heinäkuuta 1881.[3] Myöhemmin rataan on tehty monia muutoksia sen kaltevuuden helpottamiseksi.[4][5]
Luonnonmullistuksista, kuten vuoden 1897 maanjäristyksestä ja vuoden 1899 sykloonista, huolimatta Darjeelingin rautatie jatkoi kehittymistään uusilla radan laajennuksilla ja matkustaja- sekä rahtimäärät kasvoivat jatkuvasti. Myöhemmin bussiliikenteestä tuli kuitenkin vakavasti otettava kilpailija rautatielle. Toisen maailmansodan aikana rautatie oli merkittävä sotilaiden ja varusteiden kuljettamisessa Darjeelingin ja Ghumin ympäristöön.[5]
Intian itsenäistymisen jälkeen rautatie sulautettiin Indian Railwaysiin. Vuonna 1962 rataa pidennettiin kuudella kilometrillä New Jalpaiguriin, jossa se yhdistettiin uuteen leveäraiteiseen rautatiehen.[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b ICOMOS: Advisory Body Evaluation (PDF) (s. 1) World Heritage Center. 9/1999. UNESCO. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
- ↑ World Heritage status for The Darjeeling Himalayan Railway Darjeelingnews.net. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
- ↑ a b DHR and Its Development About DHR. Darjeeling Himalayan Railway, NF Railway, India. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c DHR History Darjeelingnews.net. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c Whittle, Paul; Martin, Terry: A Brief History of The Darjeeling Himalayan Railway History and A Trip Up the Line. Darjeeling Himalayan Railway Society. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Darjeelingin ja Nilgirin vuoristorautatiet UNESCOn sivuilla (englanniksi) (ranskaksi)
- Virtuaalinen kierros Darjeelingin rautatiehen (englanniksi)
- Darjeeling Himalayan Railway (englanniksi)
Agran linnoitus | Ajantan luolat | Bhimbetkan kalliosuojat | Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto | Chhatrapati Shivaji Terminus | Cholan elävät temppelit | Darjeelingin ja Nilgirin vuoristorautatiet | Elephantan luolat | Elloran luolat | Fatehpur Sikri | Goan kirkot ja luostarit | Hampi | Humayunin hauta | Jantar Mantar | Kazirangan kansallispuisto | Keoladeo | Khajuraho | Konarakin aurinkotemppeli | Mahabalipuram | Mahabodhi-temppeli | Manasin kansallispuisto | Nanda Devi ja Valley of Flowers | Pattadakal | Punainen linnoitus | Qutub Minar | Sanchi | Sundarbanin kansallispuisto | Taj Mahal
