Dan Ellis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dan Ellis
Dan Ellis Ducks.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 19. kesäkuuta 1980 (ikä 33)
Saskatoon, Saskatchewan
Kansalaisuus Kanada
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 84 kg
Lempinimi Snowstorm Ellis
Seura
Seura Carolina Hurricanes
Sarja NHL
Pelinumero 31
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–
Aik. seurat Dallas Stars,
Utah Grizzlies (AHL),
Idaho Steelheads (ECHL),
Hamilton Bulldogs (AHL),
Iowa Stars (AHL),
Nashville Predators (NHL),
Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus 60. varaus, 2000
Dallas Stars

Dan Ellis (s. 19. kesäkuuta 1980 Saskatoon, Saskatchewan) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti.

Ellis pelasi kauden 1999–2000 USHL-sarjassa Omaha Lancersissa. Hän voitti kauden aikana 34 ottelua ja hävisi vain 16. Ellis torjui myös sarjan ennätyksen, kun hän piti 11 nollapeliä. Kauden jälkeen hänet valittiin USHL:n vuoden pelaajaksi ja maalivahdiksi. Seuraavana kesänä Dallas Stars varasi Ellsiin NHL:ään varaustilaisuuden 60. varauksena. Seuraavat kolme kautta hän pelasi Nebraskan yliopiston joukkueessa yliopistosarjassa. Syksyllä 2003 Ellis teki kolmen vuoden tulokassopimuksen Dallasin kanssa.[1]

Ellis pelasi kaudella 2003–2004 yhden NHL-ottelun Dallasissa, mutta hänen ammattilaisuransa ensimmäinen kausi sujui lähinnä AHL:n Utah Grizzliesissä ja ECHL:n Idaho Steelheadsissa. ECHL:ssa Ellis palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana, kun Idaho voitti sarjan mestaruuden. Hän torjui pudotuspeleissä 13 voittoa ja kolme nollapeliä.[2] Ellis kahlasi kolme seuraava kautta Starsin farmijoukkueessa Iowa Starsissa AHL-liigassa, kunnes solmi sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa.

Ensimmäisellä kunnollisella NHL:n tulokaskaudellaan 2007–2008 Ellis syrjäytti Nashvillen ykkösmaalivahdin Chris Masonin ja voitti Roger Crozier Saving Grace Awardin liigan parhaalla torjuntaprosentilla. Alkujaan Pekka Rinne oli kutsuttu pelaamaan Masonin sijasta, mutta Rinne myöhästyi ottelusta lumimyrskyn takia. Ellis pelasi maalilla Rinteen sijasta ja torjui ottelussa 37 laukausta. Hyvän suorituksen vuoksi Ellisistä tuli loppukaudeksi Nashvillen ykkösmaalivahti.[3] Pudotuspeleissä Ellis torjui Predatorsille kaksi voittoa Detroit Red Wingsistä, mutta se ei auttanut ja Nashville putosi ensimmäisellä kierroksella.

Kaudella 2009–2010 Ellis tippui Pekka Rinteen kakkosmaalivahdiksi. Kauden jälkeen Nashville kauppasi Ellisin ja Dustin Boydin oikeudet Montreal Canadiensiin, josta se hankki Sjarhei Kastsitsynin.[4] Ellis ei kuitenkaan tehnyt sopimusta Montrealin kanssa vaan siirtyi heinäkuussa kaksivuotisella sopimuksella Tampa Bay Lightningiin, jossa avautui maalivahdin paikka Antero Niittymäen siirryttyä San Jose Sharksiin. Ellis halusi joukkueeseen, jossa voisi saada ykkösmaalivahdin paikan, ja hän siirtyikin Tampa Bayhyn haastamaan Mike Smithiä.Tampa Baysta Ellis siirtyi Anaheim Ducksiin kesken kauden 2010-11. Ellis oli Ducksissa Ray Emeryn kakkosvahtina ykkösvahti Jonas Hillerin ollessa loukkaantuneena.[5] Kaudelle 2012-2013 Ellis siirtyi Carolina Hurricanesiin Cam Wardin aisapariksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nebraska-Omaha standout inks three-year deal ESPN.com. 16.8.2003. ESPN Internet Ventures. Viitattu 1.7.2010. (englanniksi)
  2. Ellis Named MVP of Kelly Cup Finals ECHL.com. 23.5.2004. Viitattu 1.7.2010. (englanniksi)
  3. Kevin Allen: Predators' Ellis on fire in the crunch USA Today. Viitattu 12.6.2008. (englanniksi)
  4. Rinteen kakkosvahti kaupattiin Montrealiin YLE Urheilu. 30.6.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 1.7.2010.
  5. Rosen, Dan: Ellis finds a home by the Bay NHL.com. 1.7.2010. National Hockey League. Viitattu 9.7.2010. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.