Condonin raportti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Condonin raportti (engl. Condon Report) on epävirallinen nimi vuosina 19661968 tehdyn yhdysvaltalaisen Coloradon yliopiston ufoprojektin loppuraportille, joka on eräs laajimmista ja kiistellyimmistä ufotutkimuksista.

Ufoja aiemmin tutkineiden Yhdysvaltain ilmavoimien pyynnöstä[1] tehtyä ufoprojektia johti huippufyysikko Edward Condon, joka suhtautui ufojen maan ulkopuoliseen alkuperään kielteisesti. Kaksi ufomyönteistä projektin jäsentä erosi projektista erimielisyyksien takia. Projektin loppulausunnon mukaan ufot eivät olleet maan ulkopuolisten älyllisten olentojen ohjaamia aluksia. Tästä huolimatta raportti jätti monia tutkittuja havaintoja tunnistamattomiksi.

Condonin raporttiin suhtauduttiin laajasti myönteisesti, mutta jotkut ufotutkijat arvostelivat sitä huonosta, puolueellisesta, ufokielteisestä tutkimustyöstä. Koska Condonin raportti totesi ufojen jatkotutkimuksen kannattamattomiksi, ilmavoimat lopetti Yhdysvaltain ufotutkimusohjelma The Blue Bookin.

Condonin komitean raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ufoja 1966–1968 tutkinutta Colorado-ryhmää johti tunnettu fyysikko Edward Condon. Käytännön hallinnollisena johtajana toimi tohtori Robert "Bob" Low. Projektin muut jäsenet olivat psykologi, tohtori Stuart Cook, astrofyysikko, tohtori Franklin Roach, psykologi, tohtori William Scott, psykologi David Saunders ja tähtitieteilijä, tohtori Norman Levine sekä hallintoassistentti Mary Louise Armstrong.

Colorado-ryhmä valitsi tutkittavakseen 59 Yhdysvaltain ilmavoimien "Sinisen kirjan" (Project Blue Book) ja siviiliuforyhmien NICAP:n ja APRO:n uforaporttia. Ryhmä aloitti työnsä lokakuussa 1966. Loppuraportti luovutettiin kansalliselle tiedeakatemialle NAS:lle.

Condonin komitea julkaisi loppuraporttinsa myös paksuna 965-sivuisena kirjana Scientific Study of Unidentified Flying Objects ("Tieteellinen tutkimus lentävistä lautasista", ei suomennettu ). Condon korosti "lautasuskovaisten" äärisiiven julistamia "herkkupaloja", jotka oli helppo todistaa vääriksi.[2]

Tutkimuksen tulokset tuli "taata" ennen kuin lupa heltisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen projektin alkua projektikoordinaattori Bob Low oli kirjoittanut yliopiston johdolle anoessaan tältä lupaa projektin aloittamiseen muistion, jossa sanottiin suunnilleen, että ufotutkimuksen suorittaisivat epäuskoiset, jotka saisivat ainakin kohtalaisen määrän todisteita sen puolesta, ettei ufojen takana ole mitään todellista.[3]

Vaikka Lowia on jälkikäteen arvosteltu kovasti ufopiireissä puolueellisen muistion takia, on muistettava, että hän oli yliopiston ufokielteisen mielipiteen puristuksessa. Hänen tuli yrittää jollakin keinolla saada lupa ufotutkimukselle, joka ei ollut tiedeyhteisössä arvostettua, vaan hölynpölyksi leimattua.[4][5]

Ufomyönteisiä jäseniä erotettiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ufomyönteiset psykologi David Saunders ja Norman Levine erotettiin projektista puolentoista vuoden kuluttua tutkimuksen aloittamisesta. Saunders ja Levine olivat vuotaneet ulos Lowin kirjoittaman muiston. Sihteeri Mary Louise Armstrong erosi projektista pian Saundersin ja Levinen erottamisen jälkeen. Hänen perustelut sisältävä erokirjeensä Edward Condonille on julkaistu J.Allen Hynekin kirjassa Ufot toden rajamailla.[2]

Saunders julkaisi myöhemmin oman näkemyksensä kirjana UFOs - Yes ("Ufojako? - Kyllä vain!", ei suomennettu). Condonin raportti jätti laskutavasta riippuen tunnistamattomaksi ainakin 9 - 23 viidestäkymmenestäyhdeksästä tutkitusta ufosta. Condonin raportin mukaan tunnistamattomia on muun muassa tapaus numero kaksi, Lakenheathin tutkaufo Englannissa.

Condonin raportin loppupäätelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Condonin raportin loppupäätelmä on ufojen kannalta pääosin kielteinen. Sen mukaan 21 vuoden aikana tehdyt ufohavainnot eivät ole lisänneet tieteellistä tietoa.[6] Jatkuvat ufotutkimukset eivät ole oikeutettuja. Raportin mukaan ilmavoimien ei pitäisi jatkaa UFO-raporttien tutkimusta, koska ufot eivät uhkaa kansallista turvallisuutta.

Condonin raportista löytyy myös hieman ufomyönteisempiä lausumia. Raportissa nimittäin mainitaan, että saattaa olla tiedemiehiä, joiden mielestä juuri tehty raportti on virheellinen ja epätäydellinen. Raportissa sanotaan myös, että liittovaltion laitosten ja säätiöiden pitäisi olla halukkaita ottamaan vastaan ufotutkimuksia. Monen tahon tekemä rinnakkainen tutkimus on perempi kuin yhden tahon tekemä. Raportin mukaan ihmiset eivät ilmoita kaikista ufoista, välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja naurunalaiseksi joutumisen pelosta. Condonin mukaan raportteja tulisi kymmenen kertaa enemmän, jos kansalaiset ilmoittaisivat havainnoistaan. Condonin mukaan myös että vaikka ufojen maan ulkopuolista alkuperää ei ole vakuuttavasti todistettu suuntaan tai toiseen, ei tulevaisuudesta tiedetä mitään.

Miten Condonin raporttiin suhtauduttiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Condonin raporttiin suhtauduttiin laajalti positiivisesti. Condonin raportissa tuli esille, että monet niin sanotut ufot johtuivat luonnollisista syistä, mikä oli seikka, joka tiedettiin ennakolta. Condonin raportti ei täysin sulkenut ufojen olemassaolon mahdollisuutta. Yhdysvaltain ilmavoimien parikymmentä vuotta jatkunut uforaporttien keruu loppui vuonna 1969 Condonin raportin takia.[7]

Monet ufoja vastustavat tahot tulkitsivat Condonin raportin ufokielteisemmäksi kuin mitä se oli.[8] Condonin oma kanta oli epävarman negatiivinen.

Jotkut ufotutkijat pitivät Condonin raporttia huonosti tehtynä työnä, joka ilman syytä vei pohjaa ufotutkimukselta. Tunnetuimmat Condonin raportin kritisoijat olivat fyysikko James E. McDonald ja tähtitieteilijä J. Allen Hynek, joka oli tunnettu ufotutkija 1960- ja 1970-luvuilla. Hynekin mielestä tutkittu uforaporttivalikoima oli liian suppea ja epäedustava.[9] Lisäksi hän kritisoi Condonin tutkimukseen valittuja kohteen määritelmää sekä teoriaa kohteen luonteesta ja alkuperästä.[10]

Ufoille keksittiin monissa tapauksissa selityksiä ilman tarkkaa analyysiä. Laajan raporttiaineiston tilastollista tutkimusta ei tehty. Raportti keskittyi kumoamaan ufojen maan ulkopuolista alkuperää, vaikka muitakin selityksiä ilmiöille olisi voinut olla.

Syyt Condonin komitean perustamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain ilmavoimat aloittivat vuonna 1947 Project Signin ("Projekti merkki"), jonka tarkoitus oli tutkia uforaportteja. Silloin oli käynnissä ensimmäinen ufoaalto. Myöhemmin projektin nimi vaihtui Project Grudgeksi ("Projekti kauna") ja Project Blue Bookiksi ("Projekti sininen kirja"). Blue Bookia alettiin arvostella voimakkaasti 1960-luvulla huonosta tutkimuksesta ja jopa ufotapausten salailusta.

Vuoden 1966 keväällä alkoi Michiganissa melko pieni ufoaalto, joka sai silti Yhdysvaltain lehdistössä laajaa huomiota osakseen. Professori J. Allen Hynek selitti kaksi suomaastossa nähtyä valoilmiötä suokaasulla.[11] Hynek ei aikonut selittää kaikkia kevään, tai ylipäänsä kaikkia ufoja tällä tavoin, mutta lehdet käsittivät asian väärin.[12] Lehdet pilailivat siitä, miten kaikki ufot voidaan selittää suokaasulla.

Hynek halusi laajemman tutkimuksen asiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain ilmavoimien projektissa ollut professori Hynek kirjoitti ilmavoimille kirjeen, jossa hän vaati ufoista lisätutkimuksia. Tarkoituksena oli selvittää, ovatko ufot merkittävä ongelma. Ilmavoimien asettama O'Brienin tieteellinen komitea ehdotti neuvottelukosketusta yliopistoihin.

Ilmavoimat kysyi monilta merkittäviltä yliopistoilta, kuten MIT:ltä ja Harvardilta, kiinnostusta ufotutkimukseen, mutta ne suhtautuivat asiaan kielteisesti. Useaa yliopistoa kysyttiin mukaan projektiin, kunnes lopulta Coloradon yliopisto suostui ja solmi lokakuussa 1966 sopimuksen tutkimuksen aloittamisesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteellistä ufotutkimusta, Lasse Ahonen (toim), UFO Finland 2012, Jyväskylän yliopiston paino 2012, ISBN 978-952-67713-0-4, http://www.ufofinland.org
  2. a b J.Allen Hynek - Ufot toden rajamailla. WSOY 1973. ISBN 951-0-05638-3 s. 218, 257.
  3. Kyröläinen, Juhani & Teerikorpi, Pekka: Ufojen arvoitus, s. 31. .
  4. Rehn, K. Gösta: UFO - uusinta tietoa lentävistä lautasista, s. 143. .
  5. Hynek, J. Allen: Ufot toden rajamailla, s. 223. .
  6. Rehn, K. Gösta: Ufoja näkyvissä. .
  7. Ralph ja Judy Blum - Maan piirin tuolta puolen - kokemuksia ufoista WSOY 1976 ISBN 951-0-07402-0 s.170
  8. Rehn, K. Gösta: Ufoja näkyvissä, s. 28-. .
  9. Hynek s.206-207
  10. suomennettu haastattelu Vimana-lehdessä 2/1972 Interplanetistit r.y
  11. Tapani Kuningas - Operaatio ufo - 25 vuotta lentäviä lautasia sanomalehtien sivuilla Kustannus Oy Jaanes 1972 s.103
  12. Kyröläinen, Teerikorpi s.225

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]