J. Allen Hynek

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Allen Hynek ja Jacques Vallée

Josef Allen Hynek (1. toukokuuta 1910, Chicago, Illinois27. huhtikuuta 1986, Scottsdale, Arizona) oli tähtitieteen professori ja ufotutkija. Hynekiä pidetään yhtenä ufotutkimuksen tärkeimmistä nimistä. Hän oli 1940-luvun lopulta lähtien neuvonantaja sellaisissa Yhdysvaltain ilmavoimien ufoprojekteissa kuin Blue Book. Hynek suhtautui ufohavaintoihin alussa hyvin skeptisesti, mutta raporttien kertyessä alkoi suhtautua niihin yhä myönteisemmin. 1960-luvun lopussa hän oli vakuuttunut ufoilmiön todellisesta olemassaolosta. Hynek arvosteli ufoista tehtyä virallista tieteellisistä tutkimusta, Condonin raporttia. Hynek ei edellyttänyt ufojen tulevan ulkoavaruudesta, vaan piti yhtä mahdollisina jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta tai paranormaaleja keinoja käyttävää mutta maanpäällistä älyä.[1]

Hynek muistetaan myös kehittämästään ufo-havainojen luokituksesta (katso Hynekin luokitus).

Tähtitieteilijän ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1947 Hynek työskenteli Ohion yliopiston McMillin tähtitieteen observatorion johtajana. Hynek työskenteli 19501956 Ohio State Universityssä tähtitieteen professorina. Hän toimi 1956–1960 Smithsonian Astrophysical Observatoryn apulaisjohtajana. Tänä aikana hän suunnitteli NASA:n rahoittaman satelliittien seurantajärjestelmän.[2]1957 hän oli vastuussa silloisen Neuvostoliiton marraskuussa laukaiseman Sputnik 2-satelliitin seurannasta. 1960 hänet nimitettiin tähtitieteen professoriksi Northwesternin yliopistoon. Samaan aikaan hän työskenteli Lindheimerin tähtitieteellisen tutkimuskeskuksen johtajana.

Ufotutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet kutsuttiin neuvonantajaksi Project Sign - ufotutkimusohjelmaan joka oli keskitetty ilmavoimien Wright-Patterson tukikohtaan Ohion Daytonissa. Vuosina 1949-1952 toimineessa Project Grudge - ohjelmassa hän ei ollut mukana.[3]

Hän toimi myös vuosina 19521969 Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimushanke Blue Bookin tieteellisenä neuvonantajana. Marraskuussa 1957 Hynek ei voinut irrottautua tutkimaan Levellandin ufotapausta

Toimittaja,ufotutkija ja -kirjailija Frank Edwards kritisoi häntä hyvin voimakkaasti kirjassaan Lentävien lautasten arvoitus - Otava 1968 Socorron Ufo-ja humanoidihavainnon yhteydessä.[4] Kuitenkin Hynek piti tapausta hyvin merkittävänä käyttäen termiä "nuts-and bolts" (mutterit ja pultit) [5]. Termi viittaa teoriaan että ufot olisivat todellisia, rakennettuja aluksia ("rautalaiva" - teoria).

Ufotutkijana ankarinta arvostelua Hynek sai ehdotettuaan suokaasua selitykseksi muutamille ilmiöistä, joita oli nähty soisella alueella Michiganin Dexterissä ja Hillsdalessa 1966.

Lehdistö levitti selityksen hyvin nopeasti käsittämään koko ilmiösarjaa pilojen ja naureskelun sävyttämänä nostattaen suuttumusta. Tuolloiset Michiganin kongressiedustajat Gerald Ford ja Weston Vivian vaativat asiasta tutkimuksen.[3] Pohjolan Sanomat - lehti julkaisi artikkelin nimeltä Lentävät lautaset suokaasuilmiöitä? 27.3.1966 [6] Tässä artikkelissa Hynek mainitsee, että molemmat hänen tutkimansa havainnot olivat tapahtuneet suoperäisellä alueella.

Alun perin Hynek suhtautui hyvin epäilevästi ajatukseen, että osa ufoista voisi olla todellisia ilmiöita eikä vain väärintulkittuja ilmakehän tapahtumia, kuten lentokoneita, planeettoja, säähavaintopalloja tai vastaavia. Kuitenkin 1960–luvun puolivälissä hän alkoi tarkistaa mielipiteitään asian suhteen tutkittuaan useiden vuosien ajan ufohavaintoja yhdysvaltain ilmavoimien projektissa nimeltä "Blue Book".

Ns. kontaktihenkilöihin jotka ovat kertoneet olleensa tai olevansa yhteydessä Maan ulkopuoliseen olentoon tai älyyn Hynek suhtautui kriittisesti haluten pitää kontaktitapaukset ja humanoidihavainnot selkeästi erillään.[7]

Vuonna 1973 Hynek perusti yksityisen ufotutkimusjärjestö CUFOS:in (Center for UFO Studies). Hynek piti ufoja käsittelevän esitelmän YK:n poliittiselle erityiskomitealle 27.11.1978. Hynekiltä ilmestyi Huhtikuussa 1972 1973 suomennettu teos Ufot - toden rajamailla (WSOY). Tässä kirjassa hän esitti luomansa Ufo-ilmiön luokittelun esimerkkitapauksineen ja peräänkuulutti ufo-ilmiöiden tieteellistä tutkimusta.

Hän myös kritisoi ankarasti Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimusmenetelmiä. Hänen mukaansa ilmavoimien suorittamat tutkimukset olivat kaiken kaikkiaan harrastelijamaisia ja hyödyttömiä. Kirjassa on näkökulma myös Condonin raporttiin, jonka tekemiseen hän ei osallistunut, vaikka olikin tuon ajan johtavia ufo-tutkijoita sekä hyvämaineinen tiedemies. Syynä oli hänen pitkäaikainen mukanaolonsa ufoilmiöihin kohdistuvan tutkimuksen parissa: raportin tekoon haluttiin vain tiedemiehiä, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta ufojen tutkimisesta. Tämän tarkoitus oli varmistaa raportin objektiivisuus. Hynekillä itsellään ei ollut mitään menettelyä vastaan, joskin hän esimerkiksi kirjassaan "Ufot - toden rajamailla" totesia raporttiin liittyneen tutkimuksen olleen osin tehotonta juurikin asiantuntemuksen puutteen vuoksi.[3]

1985 Hynek oli Norjan Hessdalenissa tapahtuneen ufoaallon tutkimuksen tukiryhmässä ja vieraili paikalla tutustumassa tutkimusjärjestelyihin[8].

Hän toimi Steven Spielbergin ohjaaman elokuvan Kolmannen asteen yhteys neuvonantajana ja esiintyy elokuvassa ns. cameo-roolissa l. näyttäytymisroolissa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. suomennettu haastattelu Vimana-lehdessä 2/1972 Interplanetistit r.y
  2. Ralph ja Judy Blum - Maanpiirin tuolta puolen - kokemuksia ufoista WSOY 1976 ISBN 951-0-07402-0
  3. a b c J.Allen Hynek - Ufot toden rajamailla
  4. Edwards s.160 Otava Helsinki 1968 ei ISBN - numeroa
  5. John Spencer - The Ufo Encyclopedia - Headline 1991, 1997 ISBN 0 7472 5797 3
  6. Tapani Kuningas - Operaatio ufo - 25 vuotta lentäviä lautasia sanomalehtien sivuilla Kustannus Oy Jaanes 1972
  7. Vimana-lehti 2/1972
  8. Tapani Koivula - Ufojen kosminen viesti WSOY 1988 ISBN 951-0-15079-7
  9. Kolmannen asteen yhteys - elokuva, Steven Spielberg 1977

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]