Chilenflamingo
| Chilenflamingo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Flamingolinnut Phoenicopteriformes |
| Heimo: | Flamingot Phoenicopteridae |
| Suku: | Flamingot Phoenicopterus |
| Laji: | chilensis |
| Kaksiosainen nimi | |
 Chilenflamingon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Chilenflamingo (Phoenicopterus chilensis) on flamingojen heimoon kuuluva eteläamerikkalainen lintu.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingoilla on muiden flamingojen tapaan erittäin pitkät jalat ja kaula. Flamingoa (Phoenicopterus roseus) hieman pienempi, voimakkaasti alaspäin taipuneessa nokassa yli puolet mustaa, harmaissa jaloissa punaiset polvet ja varpaat. Myös kaulan höyhenys on punaisempaa.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingoa esiintyy Etelä-Amerikan etelä- ja länsiosissa. Sitä tavataan lähes koko Argentiinassa, hieman pienemmin osin Chilessä ja Boliviassa, Perun ja Ecuadorin rannikkoalueilla, sekä harvinaisena Paraguayssa. Se talvehtii harvalukuisena Uruguayn rannikolla ja Brasilian kaakkoisrannikolla.[1]
1970-luvulla lajin maailmanlaajuiseksi yksilömääräksi arvioitiin 500 000 lintua, mutta kanta on heikentynyt siitä ja nykyään lintuja on enintään 200 000: 100 000 Argentiinassa, 30 000 Chilessä, ja kymmeniä tuhansia Perussa ja Boliviassa. [1]
Chilenflamingoa pidetään puistolintuna Euroopassa, ja ajoittain esiintyykin tarhakarkulaisia, myös Suomessa.[2]
Elinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingo viihtyy rannikolla liejuisilla rannoilla, laguuneissa, jokisuilla, suola- ja murtovesissä, aina 4500 metrin korkeuteen suolajärviin. Laji vaati pesimäpaikaltaan suolavettä ja saaria, joita ympäröivät laajat liejualueet, jotka eivät ole jokavuotisia.[1]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingo siivilöi nokallaan vedestä pieniä vesieläimiä ja planktonia.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingo pesii yhdyskunnissa ja rakentaa kekomaisen pesänsä savesta. Se ei pesi vuosittain.[2]
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilenflamingon munat ovat todennäköisesti joutuneet intensiivisen keräilyn kohteeksi ihmisten saavuttua Etelä-Amerikkaan, ja etenkin viime vuosina munakeräilijät ovat olleet syypäitä chilenflamingon pesintöjen epäonnistumiseen Boliviassa.[1]
Chilenflamingojen tärkeimmän pesimä-alueen Argentiinassa sijaitsevan Mar Chiquitan populaatio on vaarassa, koska vesivarat hupenevat niiden johdettaessa kasteluun. Myös kaivosteollisuus on muuttanut lajin elinympäristöjä.[1]
Chilenflamingo kärsii myös metsästyksestä ja turismin aiheuttamasta häirinnästä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h BirdLife International: Phoenicopterus chilensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 36 ja 37. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.