Charlotte Corday

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charlotte Corday.

Charlotte Corday (koko nimeltään Marie Anne Charlotte Corday d'Armont; 27. heinäkuuta 1768 Saint-Saturnin-des-Ligneries17. heinäkuuta 1793 Pariisi) on yksi kuuluisimmista poliittisen murhan tekijöistä. Hän surmasi vuonna 1793 jakobiineihin kuuluneen Jean-Paul Marat'n.

Corday syntyi Saint-Saturnin-des-Ligneries'ssä Normandiassa, ”vähävaraiseen” ylhäisöperheeseen. Hän kävi koulua Caenissä sijaitsevassa "Abbaye aux Dames" -luostarikoulussa ja asui siellä vuoteen 1791 asti, jolloin luostari suljettiin. Tausta voi osaltaan selittää hänen vihaansa Ranskan vallankumouksellisia kohtaan.kenen mukaan? Tosin Aubry sanoo Charlotte Cordayn herättäneen huomiota tasavaltalaisuudellaan jo kuningasvallan aikana: kun hänen rojalistikodissaan eräillä päivällisillä esitettiin maljaa kuninkaalle, omapäinen tyttö jäi istumaan jättäen viinilasinsa pöydälle, kun muut nousivat seisomaan kohottaen lasinsa.

Girondisteja kannattanut Corday oli jo vuonna 1789 ryhtynyt harkitsemaan Marat'n murhaamista. Ludvig XVI:n mestaus ja girondisti Jacques Pierre Brissotin Marat'ta kohtaan osoittamat syytökset saivat hänet toimimaan.

Corday matkusti Pariisiin 9. heinäkuuta 1793. Saavuttuaan perille hän osti leipäveitsen ja kirjoitti ranskalaisille puheen, jossa selitti tulevaa tekoaan. Hänen tarkoituksena oli surmata Marat Bastiljin valtauksen vuosipäivän juhlassa 14. heinäkuuta. Kuultuaan, että Marat oli liian huonossa kunnossa osallistuakseen juhlaan, Corday päätti toimia jo päivää aiemmin.[1] Hän pyrki Marat'n puheille luvaten paljastaa girondistien suunnitteleman kapinan. Aluksi Corday torjuttiin, mutta toisella yrittämällä hänen onnistui 13. heinäkuuta päästä Marat'n luo.

Ihosairauttaan hoitaakseen Marat istui kylpyammeessa, kun Corday tuli hänen puheilleen. Corday ryhtyi luettelemaan salaliittolaisten nimiä, ja Marat kirjoitti niitä muistiin. Sitten Corday veti veitsen esiin ja iski sen Marat'n rintaan.

Jean-Joseph Weerts: Marat'n salamurha (1880)
Karikatyyri Cordayn oikeudenkäynnistä (1793)

Corday yritti paeta, mutta huuto toi paikalle Marat´n rakastajattaren Simone Evrardin ja naapureita, jotka pidättivät Cordayn. Hänen henkilökohtaiset esineensä vietiin, ja dantonisti nimeltä Chabot väitti pidätetyn kätkeneen tärkeän asiakirjan pukunsa alle; Chabot kävi Cordayhin käsiksi säädyttömällä tavalla niin että puku aukesi. Siteet avattiin, jotta vangittu sai korjata asunsa ja naisenahdistelija ajettiin nyrkein ja potkuin tiehensä. Tämän jälkeen Corday vietiin katurahvaan solvausryöpyn saattamana vankivaunulla Abbayen vankilaan.

Oikeudenkäynnissä Corday todisti, että hän oli toteuttanut salamurhan yksin. Hän julisti, että oli surmannut yhden miehen pelastaakseen 100 000. Hän istui vankilassa järkkymättömänä loppuun asti ja kirjoitti sieltä isälleen kirjeen, joka on säilynyt yksityiskokoelmassa (Aubry); kirje on traagisesta tilanteesta huolimatta kiihkoton: Corday pyytää isältä anteeksi kohtaloaan mutta ei murehdi sitä, koska on mielestään ansainnut kuoleman - vaikka toisaalta ei tunnusta tehneensä rikosta vaan velvollisuutensa.

Saksalainen taiteilija Hauer piirsi hänen muotokuvansa, ja kuvan valmistuttua virallinen pyöveli Henri Sanson toi tuomitulle isänmurhaajan tulipunaisen paidan. Nyt kaikki sujuu suunnitellusti: pyöveli leikkasi tuomitun hiukset niskasta ja Corday puki paidan päälleen; hänet saatettiin kädet sidottuina avoimille rattaille, joilla hänet vietiin teloituspaikalle. Väkijoukko huusi ivahuutoja, mutta kyllästyi kun nähtiin miten tyyni tuomittu oli. Vallankumouksen aukiolla hän kalpeni ohimennen nähdessään giljotiinin, mutta nousi portaat vapisematta ja antoi sitoa itsensä paikalleen, ja terä katkaisi hänen kaulansa neljä päivää Marat'n murhan jälkeen. Cordayn pää vietiin korissa madame Tussaudin verstaaseen, jotta siitä tehtäisiin kuolinnaamio; tämä naamio on säilynyt ja tänään se on nähtävillä vahakabinetissa Lontoossa.

Charlotte Cordayn kuoleman traagisuutta lisää hänen tuhoutumisensa turhuus: juuri Marat'n murhasta Vuoripuolue sai kaipaamansa tekosyyn aloittaa vainot, joiden kohteeksi joutuivat ensin girondistit; miltei saman tien tilanne karkasi käsistä ja alkoi terrorin ajanjakso, Moolokin jano (Octave Aubry). Lopullisesti jakso päättyi, kun terrorin johto, kärjessä triumviraatti Robespierre, Saint-Just ja Georges Couthon joutuivat giljotiiniin.

Marat'n rakastajatar Simone Evrard jäi puille paljaille; kun Marat'n surkeaa jäämistöä luetteloitiin, ainoa rahanarvoinen oli 25 soun eli neljännesfrangin assignaatti; kaikki muu oli täysin arvotonta. Joitakin Marat'lle kuuluneita pikkuesineitä tosin pidettiin esillä Place du Carousellille rakennetussa pyramidissa, kunnes palvonta loppui ja muotokuvat hävitettiin. Minkäänlaista eläkettä ei vallankumoushallinto suostunut Evrardille myöntämään, joten hän joutui ryhtymään entiseen ammattiinsa eli kellon osoittimien leikkaajaksi. Hän ylpeili lopun ikäänsä "Marat'n lesken" arvonimestä kuin kunniamerkistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen kuvalehti Historia 3/2014, s.13
  • Aubry: Ranskan suuri vallankumous, osa 2 = D

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlotte Corday.