Kreikkalainen filosofia
Kreikkalainen filosofia viittaa kreikkalaisessa kulttuuripiirissä kreikan kielellä harjoitettuun filosofiaan.
Antiikin kreikkalainen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Antiikin kreikkalainen filosofia
Länsimainen filosofia sai alkunsa antiikin Kreikassa. Antiikin filosofian aika jaetaan usein esisokraattisen filosofian, klassisen kreikkalaisen filosofian (ennen kaikkea Sokrates ja sokraatikot, Platon, Aristoteles), hellenistisen filosofian ja roomalaisen keisariajan filosofian ajanjaksoihin. Koko antiikin filosofia oli pääosin kreikankielistä ja peräisin kreikkalaiselta kulttuurialueelta, sillä myös roomalainen filosofia oli lähes kaikessa kreikkalaisen filosofian perillinen.
Klassinen kreikkalainen filosofia suuntautui ennen kaikkea inhimilliseen järkeen, hyveisiin, kyselemällä tehtyyn tutkimukseen ja asioiden perusteiden etsintään. Se perustui kreikkalaisiin ihanteisiin, joissa tärkeintä oli hyveen kehittäminen ja hyvä elämä kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa, poliksessa. Merkittävimpiin koulukuntiin lukeutuvat platonismi, aristotelismi, stoalaisuus, epikurolaisuus ja skeptisismi.
Bysanttilainen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Bysanttilainen filosofia
Antiikin filosofiset perinteet säilyivät edelleen Bysantissa harjoitetussa filosofiassa, sillä idässä antiikin kreikkalaista kirjallisuutta ei tarvinnut "löytää uudelleen" niin kuin lännessä, vaan antiikin perintö oli koko ajan läsnä. Bysantin aika kattaa käytännössä koko Kreikan keskiajan, päättyen Konstantinopolin valtaukseen vuonna 1453.[1]
Bysanttilaista filosofiaa luonnehtii tiivis yhteys kristilliseen maailmankuvaan ja teologiaan, mutta se sai paljon vaikutteita ja ajatuksia antiikin kreikankielisistä filosofisista teksteistä, erityisesti Platonilta, Aristoteleelta ja uusplatonisteilta. Merkittäviin bysanttilaisiin ajattelijoihin lukeutuvat Johannes Damaskolainen, Fotios, Arethas Kesarealainen, Mikael Psellos, Johannes Italos, Eustratios Nikaialainen, Mikael Efesoslainen, Nikeforos Blemmydes, Theodoros Metokhites, Georgios Pakhymeres ja Sofonias. Monet näistä filosofeista kirjoittivat Platon- ja Aristoteles-kommentaareja. Gregorios Palamas kehitti hesykastisen mystisen suuntauksen, jota Barlaam Calabrialainen puolestaan vastusti. Bysantin viimeinen suuri filosofi oli Georgios Gemistos Plethon, joka oli merkittävä henkilö bysanttilaisen ajattelun välittämisessä länteen.[1][2][3]
Nykykreikkalainen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös kreikkalaisen nykyfilosofian juuret ovat syvällä antiikin ajattelussa, joten on vaikea sanoa, missä vaiheessa nykykreikkalainen filosofia tarkkaan ottaen alkaa.[4]
Varhaisen uuden ajan filosofian aikana Kreikassa voidaan pitää vuosien 1453 ja 1821 välistä aikaa, toisin sanoen aikaa Konstantinopolin valtauksesta Kreikan itsenäisyystaistelun alkuun. Tuona aikana kreikkalainen ajattelu pyrki ylläpitämään kristillisiä arvoja ja herättelemään helleenistä tietoisuutta osmanien vallan alla olevassa Kreikassa.[4]
1600-luvulla Nikólaos Kalliákis (1645–1707) toimi aristoteelisen filosofian professorina Venetsiassa. 1700-luvulla Kreikassa vaikutti niin kutsuttu (nyky)kreikkalainen valistus ((neoellinikós) diafotismós), joka esitteli eurooppalaisen valistuksen aatteita ja ihanteita kreikkalaiseen maailmaan. Sen edustajiin lukeutuvat muun muassa Iósipos Moisiódakas (1725–1800), Athanásios Pários (1721/22–1813), Adamántios Koraís (1748–1833), Rígas Feraíos (Rígas Velestinlís, 1757–1798), Ánthimos Gazís (1758–1828), Neófytos Doúkas (1760–1845) ja Theófilos Kaḯris (1784–1853). Monet näistä olivat samalla poliittisia toimijoita ja vapaustaistelijoita osmanivaltaa vastaan.
Kreikan itsenäistyttyä filosofinen toiminta on ilmennyt Kreikassa monilla tavoin. Kreikkalaiset ovat muun muassa pyrkineet julkaisemaan antiikin filosofien teoksia, kääntämään niitä nykykreikaksi, sekä kommentoimaan ja edelleen tulkitsemaan niitä. Tähän liittyy läheisesti myös kristillisten ajattelijoiden teosten julkaiseminen ja kommentoiminen, sillä perinteisesti monet kreikkalaiset filosofit ovat olleet myös teologeja, ja kristinuskolla on edelleen keskeinen sija kreikkalaisessa henkisessä elämässä. Antiikin koulukunnista platonismi on ollut usein kreikkalaisten ajattelijoiden parissa suositumpaa kuin aristotelismi.[4]
1800-luvun merkittävimpiä platonisteja oli Pétros Vráilas-Arménis (1812–1884).[4] Vuosisadan loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella positivismi, materialismi ja marxilaisuus alkoivat vaikuttaa myös kreikkalaisten filosofien parissa. Edelleen toisen maailmansodan jälkeen nykyfilosofian suuret virtaukset ovat löytäneet tiensä Kreikkaan kasvavassa määrin; näin Kreikassa ovat vaikuttaneet muun muassa analyyttinen filosofia ja kielifilosofia, eksistentialismi ja fenomenologia, Frankfurtin koulukunta, kuin tomismi ja perennialismikin.[4]
Chrístos Androútsos (1869-1935) oli merkittäviä ortodoksisia teologeja. Wilhelm Wundtin oppilas Theófilos Voréas (1873–1954) kehitti psykologiaa. Marxismia ovat edustaneet muun muassa Geórgios Sklirós (1877–1919), Dimítris Glinós (1882–1943), Avrotélis Eleftherópoulos (1869–1964),[4] kreikkalais-ranskalainen filosofi, taloustieteilijä ja psykoanalysti Kornílios Kastoriádis (1922–1997), fenomenologi Kóstas Axelós (1924–2010), sekä strukturaalinen marxisti Níkos Poulantzás (1936–1979).
Filosofi Níkos Kazantzákis (1883–1957) tunnetaan myös kirjailijana, kenties parhaiten teoksestaan Kerro minulle, Zorbas. Ioánnis Theodorakópoulos (1900–1981) tunnetaan muun muassa platonismin ja uusplatonismin tutkimuksistaan. Antiikin filosofiaa on tutkinut myös Dimítris Liantínis (1942–1998). Chrístos Giannarás (1935–) on kirjoittanut paljon kreikkalaisen ja läntisen filosofian sekä ortodoksisen uskon välisistä yhteyksistä. Poliittista tai oikeusfilosofiaa ovat edustaneet muun muassa Kreikan myöhempi presidentti Konstantínos Tsátsos (1899–1987), Panagiótis Kanellópoulos (1902–1986), Aléxandros Tsirintánís (1903–1977),[4] Panagiótis Kondýlis (1943–1998), sekä Karl Popper -tutkija Dimítris Dimitrákos (1936–).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ierodiakonou, Katerina & Bydén, Börje: Byzantine Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Benakis, Phil Linos: "Byzantine philosophy". Teoksessa Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3.
- ↑ Smart, Ninian: World Philosophies, s. 151-152. Routledge.
- ↑ a b c d e f g Bozonis, George: "Greek philosophy, modern". Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)