Charles Townshend (ulkoministeri)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Townshend, Godfrey Knellerin maalaama muotokuva.

Charles Townshend, Townshendin ja Raynhamin toinen varakreivi (18. huhtikuuta 1674 Raynham Hall, Norfolk21. kesäkuuta 1738 Raynham) oli brittiläinen valtiomies, joka johti Ison-Britannian ulkopolitiikkaa vuosina 1721–1730.[1]

Charles Townshend peri varakreivin arvon isänltään Horatio Townshendiltä vuonna 1687.[1] Hän oli alkuun isänsä tavoin tory, mutta kääntyi myöhemmin whigien kannattajaksi. Townshend nimitettiin 1707 valtakunnanneuvoston ja kuningattaren henkikaartin jäseneksi. Vuosina 1709–1711 hän toimi Ison-Britannian lähettiläänä Haagissa, mutta joutui jättämään paikkansa toryjen palattua kotimaassa valtaan. Noustuaan valtaistuimelle vuonna 1714 hannoverilainen kuningas Yrjö I nimitti hänet valtiosihteeriksi eli hallituksen jäseneksi. Townshend saavutti pian vaikutusvaltaisen aseman hallituksessa. Hän kannatti rauhanomaista ulkopolitiikkaa ja halusi lopettaa puolustusliiton keisarin ja Ranskan kanssa.[2] Tämän seurauksena hän joutui vastakkain Ranskaan suuntautunutta ulkopolitiikkaa kannattaneen James Stanhopen kanssa.[1] Lordi Sunderlandin uskoteltua kuninkaalle Townshendin juonittelevan Walesin prinssin kanssa tätä vastaan Townshend erotettiin hallituksesta joulukuussa 1716. Hänet nimitettiin tammikuussa 1717 Irlannin lordiluutnantiksi, mutta hän jätti tehtävän jo kolmen kuukauden kuluttua.[2] Tämän jälkeen hän muodosti lankonsa Robert Walpolen kanssa whig-puolueen sisäisen opposition.[1]

Whigien sisäiset kiistat saatiin solmittua vuonna 1720, jolloin Townshendistä tuli valtakunnanneuvoston lordipresidentti ja helmikuussa 1721 uudelleen valtiosihteeri. Vuoteen 1724 mennessä hän ja Walpole olivat hallituksen johtavat hahmot. Townshendin merkittävin saavutus oli vuonna 1725 luotu Hannoverin liitto eli Englannin, Ranskan ja Preussin liittoutuminen Itävaltaa ja Espanjaa vastaan. Kun hallituksen vahvaksi mieheksi kohonnut Walpole ei hyväksynyt hänen kannattamaansa sotaa Itävaltaa vastaan, hän erosi hallituksesta toukokuussa 1730.[1][2]

Viimeisinä vuosinaan Townshend omistautui maanviljelylle.[2] Hän sai lempinimen ”Turnipsi-Townshend”, koska hän pyrki edistämään turnipsien käyttöä vuoroviljelyssä.[1]

Charles Townshendin pojanpoikia olivat kenraali George Townshend ja valtiovarainministeri Charles Townshend.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Charles Townshend, 2nd Viscount Townshend (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.1.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1919), s. 523 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.1.2014.