Charles Bernard Desormes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Charles Bernard Desormes (3. kesäkuuta 1771 Dijon, Ranska30. elokuuta 1862[1]) oli ranskalainen kemisti ja fyysikko. Hänet tunnetaan parhaiten kaasujen omanaislämpökapasiteetin ja jodin ominaisuuksien tutkimisesta. Desormes teki lähes kaikki tieteelliset tutkimuksensa yhteistyössä vävynsä Nicolas Clémentin kanssa.

Desormes aloitti opiskelun École Polytechniquessa vuonna 1794, kun oppilaitos avattiin. Siellä hän tapasi myös Clémentin, ja he aloittivat tutkimusuran, joka kesti vuoteen 1824. Vuonna 1804 Desormes, Clément ja Joseph Montgolfier perustivat alunan puhdistamon Verberieen.

Desormes ja Clément tutkivat erityisesti kaasujen ominaislämpökapasiteettia. Irlantilainen Adair Crawford oli ensimmäinen, joka mittasi kaasujen ominaislämpökapasiteettia, ja Desormes ja hänen vävynsä tutkivat niiden suhteita.[2] He määrittivät muun muassa hiilimonoksidin ja hiilidisulfidin ominaislämpökapasiteetin tutkimalla niiden muodostumista. He myös esittivät karkean arvion absoluuttisesta nollapisteestä.[1]

Vuonna 1811 Bernard Courtois löysi uuden alkuaineen, jodin. Hän ei saanut rahoitusta tutkimuksilleen, koska Napoleonin sodat veivät suuren osan valtion rahoista. Niinpä hän siirsi jodin ominaisuudet Desormesin ja Clémentin tutkittaviksi.[3] Tämän lisäksi Desormes ja Clément loivat ensimmäisen täysin kemiallisen selityksen katalyyttien toiminnasta. Vuonna 1806 he esittivät teorian typen oksideista hapen lähteenä rikkihapon valmistuksessa käytetyssä lyijykammioprosessissa. Heidän tutkimuksensa osoittivat, että typen oksideita ei kulunut reaktiossa, ja esittivät reaktiossa olevan välituotteen.[4] Itsenäisesti Desormes tutki muun muassa Voltan patsaan toimintaa.[1]

Myöhemmin Desormes osallistui politiikkaan. Vuonna 1848 hänet valittiin kansalliskokouksen edustajaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d August 30 - Deaths Today In Science History. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  2. Anton Sebastian: A dictionary of the history of science, s. 310. Informa Health Care, 2001. ISBN 978-1850704188. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2009). (englanniksi)
  3. The History of Iodine Wellness Directory of Minnesota. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  4. Henry Marshall Leicester: The historical background of chemistry, s. 202. Courier Dover Publications, 1971. ISBN 978-0486610535. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2009). (englanniksi)
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.