Cesiumkarbonaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cesiumkarbonaatti

Caesium carbonate.jpg

Cesiumcarbonaat.png

Tunnisteet
CAS-numero 534-17-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cs2CO3
Moolimassa 325,83
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 610 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 4,072 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 2,61 kg/l (15 °C)[2]

Cesiumkarbonaatti (Cs2CO3) on cesium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa orgaanisessa synteesissä ja energiatekniikassa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa cesiumkarbonaatti on valkoista kieteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja on voimakkaasti hygroskooppista. Muiden alkalimetallikarbonaattien tavoin myös cesiumkarbonaatin vesiliuokset ovat emäksisiä. Veden lisäksi yhdiste liukenee myös moniin orgaanisiin liuottimiin. Yhdiste hajoaa kuumennettaessa sitä sen sulamislämpötilaan 610 °C.[1][2][3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cesiumkarbonaattia voidaan valmistaa neutraloimalla cesiumhydroksidiliuoksia hiilidioksidin avulla. Toinen tapa on valmistaa cesiumkarbonaattia on cesiumoksalaatin kuumennus, joka hajottaa oksalaattisuolan karbonaatiksi.[1]

Cesiumkarbonaatista voidaan magnesiumin avulla pelkistää metallista cesiumia[1]. Muita yhdisteiden käyttökohteita ovat eräiden lasilaatujen valmistus, panimoteollisuudessa ja mineraalivesien maun parantamiseen.[3][4] Cesiumkarbonaattia käytetään yleisesti vahvana emäksenä orgaanisissa synteeseissä ja sillä saavutetaan usein paremmat saannot esimerkiksi kaliumkarbonaattiin verrattuna. Tähän on vaikutusta myös cesiumkationilla. Cesiumkarbonaattia käytetään em'ksenä muun muassa nukleofiilisissä substituutioissa, kytkentäreaktioissa, makrosyklisten eetterien ja laktonien synteesieessä ja kaliksareenien sekä karserandien valmistuksessa.[1][2][5] Ainetta voidaan käyttää myös magnetohydrodynaamisissa generaattoreissa[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h William Ferguson & Dena Gorrie: Cesium and Cesium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011 Viitattu 10.7.2014
  2. a b c Manfred Bick, Horst Prinz & Anja Steinmetz: Cesium and Cesium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 10.7.2014
  3. a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 122. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2014). (englanniksi)
  4. Robert E. Krebs: The history and use of our earth's chemical elements: a reference guide, s. 62. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 978-0313334382. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2014). (englanniksi)
  5. Hisashi Yamamoto,Koichiro Oshima: Main Group Metals in Organic Synthesis, s. 43-44. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60535-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2014). (englanniksi)