Carl Erhardt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl Alfred Erhardt (15. helmikuuta 1897 Beckenham3. toukokuuta 1988) oli englantilainen jääkiekkoilija, joka johti maansa maajoukkuetta kapteenina useisiin merkittäviin kansainvälisiin voittoihin, huippuna olympiakulta Garmisch-Partenkirchenissa 1936.

Alku-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erhardt ei saanut kiekko-oppia ajalle tyypillisesti Kanadassa, vaan perehtyi lajiin koulupoikana Saksassa ja Sveitsissä. Erhardt oli tulisieluinen puolustaja, joka saattoi uurastaa kentällä jopa 40 minuutia ottelussa.[1] Monipuolisena urheilijana hän hallitsi myös tenniksen, hiihdon ja vesihiihdon.[2]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erhardt voitti joukkueensa mukana Euroopan-mestaruuden 1931, maailmanmestaruuden 1934 ja 1935, sekä toimi kapteenina joukkueessa, joka voitti niin Euroopan-mestaruuden, maailmanmestaruuden kuin olympiakultaakin vuonna 1936. Tuon joukkueen 12 jäsenestä Erhardt oli ainoa, joka ei ollut saanut kiekko-oppiaan Kanadassa. Tuolloin 39-vuotias Erhardt on tiettävästi vanhin jääkiekon olympiakullan saavuttanut.[2] Matkalla ainoaan jääkiekon olympiakultaansa britit löivät ennakkosuosikin Kanadan.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiamenestyksen jälkeen Erhardt jätti jääkiekon pelaajana. Hän julkaisi kirjan nimeltä Ice Hockey (1937), toimi erotuomarina ja istui British Ice Hockey Associationin hallituksessa. Hänet nimettiin järjestön elinikäiseksi varapuheenjohtajaksi. Erhardt valittiin British Ice Hockey Hall of Fameen 1950, ja postuumisti International Ice Hockey Federation Hall of Fameen 1998.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]