Carl Erhardt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl Alfred Erhardt (15. helmikuuta 1897, Beckenham3. toukokuuta 1988) oli englantilainen jääkiekkoilja, joka johti maansa maajoukkuetta kapteenina useisiin merkittäviin kansainvälisiin voitoihin, huippuna olympiakulta talviolympialaisissa Garmisch-Partenkirchenissa.

Alku-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erhardt ei saanut kiekko-oppia ajalle tyypillisesti Kanadassa, vaan perehtyi lajiin koulupoikana Saksassa ja and Sveitsissä. Erhardt oli tulisieluinen puolustaja, joka saattoi uurastaa kentällä jopa 40 minuutia ottelussa. [1] Monipuolinen Erhardt hallitsi myös tenniksen, hiihdon ja vesihiihdon.[2]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erhardt voitti joukkueensa mukana Euroopan mestaruuden 1931, maailmanmestaruuden 1934 ja 1935, sekä toimi kapteenina joukkueessa, joka voitti niin Euroopan mestaruuden, maailmanmestaruuden kuin olympiakultaakin 1936. Tuon joukkueen 12 jäsenestä Erhardt oliainoa, joka ei ollut saanut kiekko-oppiaan Kanadassa. Tuolloin 39-vuotias Erhardt on tiettävästi vanhin jääkiekon olympiakullan saavuttanut.[2] Matkalla ainoaan olympialaiseen kiekkokultaansa britit löivät ennakkosuosikki Kanadan.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiamenestyksen jälkeen Erhardt jätti jääkiekon pelaajana. 1937 hän julkaisi kirjan nimeltä Ice Hockey, toimi erotuomarina, ja istui British Ice Hockey Associationin hallituksessa ja tuli nimetyksi järjestön elinikäiseksi varapuheenjohtajaksi. Erhardt valittiin British Ice Hockey Hall of Fameen 1950, ja postuumisti International Ice Hockey Federation Hall of Fameen 1998.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]