Can Dündar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Can Dündar (2017)

Can Dündar [ʤan dyn'daɾ] (s. 16. kesäkuuta 1961 Ankara) on turkkilainen toimittaja, kolumnisti, kirjailija ja dokumentaristi. Hän on keskusta-vasemmistolaisen Cumhuriyet-sanomalehden päätoimittaja ja yksi Turkin mediamaailman tunnetuimmista henkilöistä.[1] Dündar oli yksi toimittajista, jotka pidätettiin marraskuussa 2015 hänen lehtensä julkaistua verkossa videomateriaalia Turkin tiedustelujärjestön MİT:n aselähetyksistä Syyrian islamistitaistelijoille.[2] Toukokuussa 2016 Dündar tuomittiin vajaan kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Hän aikoo valittaa tuomiosta, ja pysyy vapaana siihen asti kun valitus on käsitelty. Ennen tuomion julistamista Dündaria kohti ryntäsi oikeustalon edessä aseistettu mies.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dündar vietti lapsuutensa Ankarassa virkamiesperheen ainoana poikana. Hän opiskeli journalismia ja yhteiskuntatieteitä Ankaran yliopistossa, josta valmistui 1982. Toimittajan työt hän aloitti jo vuonna 1979, mutta jatkoi opintojaan Britanniassa ja valmistui vuonna 1986 London School of Journalism -oppilaitoksesta. Hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Istanbulin ODTÜ-yliopistossa 1996.[1]

Dündar on työskennellyt turkkilaisille sanoma- ja aikakauslehdille ja tehnyt television ajankohtaisohjelmia. 1990-luvun loppupuolella hän toimi itsenäisenä dokumentaristina ja liittyi vuonna 2001 arvostetun Milliyet-sanomalehden toimituskuntaan ja alkoi kirjoittaa siihen kolumnejaan. Vuonna 2013 Dündar sai kuitenkin lähteä kirjoitettuaan työnantajansa mielestä liian kärjekkäästi Turkin mielenosoituksista ja Egyptin tilanteesta. Helmikuussa 2015 hänet nimitettiin kilpailevan Cumhuriyetin päätoimittajaksi.[1]

Helmikuun lopussa 2016 Dündar ja Cumhuriyet-lehden Ankaran-toimituksen johtaja Erdem Gül vapautettiin vankeudesta, kun Turkin perustuslakituomioistuin katsoi vankeuden rikkovan heidän oikeuksiaan.[4] Turkin presidentti Erdoğan kritisoi tuomioistumen päätöstä, eikä toimittajiin kohdistuvia syytteitä vapautuksesta huolimatta kumottu. Toimittajat eivät saa poistua maasta ja heitä uhkaa elinkautinen vankeusrangaistus.[5] Maaliskuussa alkoi Dündarin ja Gülin oikeudenkäynti, jossa heitä syytettiin muun muassa valtiosalaisuuksien paljastamisesta, väkivaltaisen vallankumouksen valmistelusta ja terroristien avustamisesta. Syytteet perustuivat heidän julkaisemaansa uutiseen, jossa Turkin hallituksen väitettiin yrittäneen salakuljettaa aseita Syyrian kapinallisille.[6] Toukokuussa Dündarille tuomittiin 5 vuotta ja 10 kuukautta sekä Gülille 5 vuotta vankeutta.[3]

Vuonna 2016 Dündar pakeni Turkista Saksaan. Joulukuussa 2020 Dündar sai poissaolevana yli 27 vuoden vankeusrangaistuksen vakoilusta ja terroristiryhmittymän avustamisesta juttuprojektissa, joka käsitteli Turkin väitettyjä asekuljetuksia Syyrian presidentti Bashar al-Assadia vastustaville kapinallisille.[7]

Dündar on kirjoittanut myös yli 20 kirjaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dündar, Can (1961–) (Arkistoitu – Internet Archive), Biographical Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Thomson Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 16.12.2015.
  2. Torvinen, Pekka: Turkkilaista toimittajaa uhkaa yli viiden vuoden vankeus presidentin ”loukkaamisesta” kolumnissa – ei maininnut Erdoğania sanallakaan HS.fi. 29.11.2015. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 17.12.2015.
  3. a b Turkissa kaksi toimittajaa sai raskaat tuomiot valtionsalaisuuksien julkaisemisesta, Yle Uutiset 7.5.2016. Viitattu 16.5.2016.
  4. Hannula, Tommi & Huusko, Jukka: Oppositiolehden toimittajat vapaaksi Turkissa HS.fi. 27.2.2016. Arkistoitu 8.4.2016. Viitattu 29.3.2016.
  5. Puumalainen, Janne: Erdoğan ei hyväksy oppositiolehden toimittajien vapauttamista HS.fi. 1.3.2016. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 29.3.2016.
  6. Turkkilaistoimittajien oikeudenkäynti alkoi suljetuin ovin Iltalehti.fi. 25.3.2016. Viitattu 26.3.2016.
  7. Huhtamäki, Hanna: Turkkilainen toimittaja Can Dündar sai yli 27 vuoden vankeustuomion vakoilusta ja terroristi­järjestön avustamisesta hs.fi. 23.12.2020. Viitattu 23.12.2020.