Bysanttilaiset arvonimet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bysantin valtakunnassa oli käytössä monimutkainen arvonimijärjestelmä. Valtakunnan tuhatvuotisen historian aikana jotkin arvonimet hävisivät tai menettivät merkityksensä ja uusia tuli tilalle. Aluksi osa arvonimistä olivat samat kuin Rooman valtakunnassa. Keisari Herakleioksen aikana suurin osa vanhoista arvonimistä oli menettänyt arvonsa. Samaan aikaan alettiin valtakunnassa käyttää entistä enemmän kreikan kieltä latinan sijaan. Aleksios I Komnenoksen aikana tapahtui taas uusi mullistus, uusia arvonimiä syntyi ja vanhat saivat uuden merkityksen. Komnenosten aikainen järjestelmä säilyi melkein samana aina valtakunnan loppuun saakka.

Keisari ja hänen lähipiirinsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Basileus (βασιλεύς, Kuningas) – Kreikaksi kuningasta tarkoittava arvonimi.[1] Keisari Herakleios vaihtoi vanhan augustus-arvonimen basileukseen vuonna 629. Kreikkalaiset käyttivät basileusta vain keisarista, muista kuninkaista käytettiin nimeä regas (ῥήγας) joka vastasi latinan kuningasta tarkoittavaa sanaa rex. Basilissa (βασίλισσα) oli keisarinnan arvonimi.
  • Autokrator (αὐτοκράτωρ, Itsevaltias) – Yksi keisarin arvonimistä, jonka Herakleios otti käyttöön. Alkujaan sama merkitys kuin latinan sanalla imperator. Korosti keisarin itsevaltaista asemaa, johon Jumala oli tämän asettanut.[1]
  • Kyrios (κύριος, Herra) – Yksi keisarin arvonimistä, jonka Herakleios otti käyttöön.
  • Despotes (δεσπότης, Despootti tai Herra) – Manuel I Komnenoksen luoma arvonimi, joka oli yleensä rajattu hallitsijasuvulle.[1] Sen haltija oli heti keisarista seuraava. Despoina (δέσποινα) oli arvonimen feminiinimuoto.
  • Sebastokrator (σεβαστοκράτωρ, Kunnioitettava hallitsija) – Aleksios I Komnenoksen luoma arvonimi. Sen haltija oli yleensä keisarin lähisukulainen. Sebastokratorissa (σεβαστοκρατόρισσα) oli arvonimen feminiinimuoto.
  • Kaisar (καῖσαρ, Caesar) – Yleensä kruununperillisen arvonimi. Kaisarissa (καισάρισσα) oli arvonimen feminiinimuoto. Justinianus II antoi bulgaarien kaanille Tervelille kaisarin arvonimen vuonna 705. Tästä muodostui slaavilainen arvonimi tsaari.
  • Basileopator (βασιλεοπάτωρ, Keisarin isä) – Arvonimen haltija ei välttämättä ollut keisarin todellinen isä. Ensimmäinen Basileopator oli Zautzes Leo VI:n aikana.
  • Porfyrogennetos (πορφυρογέννητος, Purppuraansyntynyt) – Tarkoitti keisarin lasta joka on syntynyt keisarillisessa palatsissa (erityisessä huoneessa jonka seinät olivat purppuran värisestä marmorista). Keisarit käyttivät tätä arvonimeä korostaakseen sitä että olivat laillinen kruununperijä.
  • Panhypersebastos (πανυπερσεβαστός), Protosebatos (πρωτοσεβαστός) ym. – Keisarit loivat paljon arvonimiä liittämällä pan- (kaikki), hyper- (yli) tai proto- (ensimmäinen) eri arvonimien alkuun.
  • Sebastos (σεβαστός, Kunnioitettava) – Oli yksi keisarin arvonimistä, mutta Aleksios I:n luotua Sebastokrator-arvonimen siitä tuli vähäarvoisempi. Suora käännös latinan sanasta augustus. Sebaste (σεβαστή) oli arvonimen feminiinimuoto.

Senaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gloriosus (ἔνδοξος) tai gloriosissimus (ἐνδοξότατος) – Senaattorisäätyisten korkein arvonimi Justinianus Suuren ajasta 500-luvun puolesta välistä lähtien.
  • Illustris (ἰλλούστριος) – Senaattorisäätyisten korkein arvonimi 500-luvun puoleen väliin saakka.
  • Spectabilis (περίβλεπτος) – Senaattorisäätyisten toiseksi korkein arvonimi.
  • Clarissimus (λαμπρότατος) – Senaattorisäätyisten alempi arvonimi.[1][2]

Sotilasarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pretoriaaniprefekti (πραίφεκτος/ἔπαρχος τῶν πραιτωρίων) – Vanha roomalainen arvonimi. Tarkoitti valtakunnan itäosan sotilaskomentajaa. Pretoriaaniprefekti hävisi 600-luvulla ja sen tilalle tuli Domestikos.
  • Domestikos (δομέστικος):
    • Megas domestikos (μέγας δομέστικος) – Armeijan ylipäällikkö.
    • Domestikos ton skholon (δομέστικος τῶν σχολῶν) – Alkujaan maineikkaan skholai-yksikön komentaja.
    • Domestikos tu thematos (δομέστικος τοῦ θέματος) – Teemojen komentajat. Näitä oli kaksi, toinen komensi Aasian ja toinen Euroopan teemoja.
  • Strategos (στρατηγός) – Sotilasalueen tai teeman käskynhaltija ja alueen joukkojen komentaja,[1] jolla oli yleensä myös arvonimi duks.
  • Protospatharios (πρωτοσπαθάριος) – Keisarillisen kaartin komentaja.
  • Duks (δούξ, Herttua) – Sotilasyksikön komentaja, korkea sotilasarvonimi, (lat. dux).[1]
    • Megas duks (μέγας δούξ, Suurherttua) – Laivaston komentaja.
  • Megas drungarios (μέγας δρουγγάριος) – Megas duksin alainen.
  • Katepano (κατεπάνω) – Sotilasyksikön tai hallintoalueen komentaja, myöhemmin provinssin hallintopäällikkö.[1]
  • Kefale (κεφαλή) – Maakunnallinen sotilas- ja siviilihallinnon virkamies; Bysantin myöhäisaikana sotilashallintoalueen komentaja.[1]
  • Kastrofylaks (καστροφύλαξ) – Linnoituksen komentaja.[1]
  • Prokathemenos (προκαθήμενος) – Kaupungin tai linnoituksen komentaja.[1]
  • Drungarios (δρουγγάριος) – Upseerinarvo laivastossa.

Virkamiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sakellarios – Korkein veroviranomainen, alun perin keisarin yksityisten varojen hoitaja.[1]
  • Logariastes (λογαριαστής) – Korkein verovirkamies Aleksios I:n uudistusten jälkeen.[1]
  • Logothetes (λογοθέτης) – Virkamies
    • Megas logothetes (μέγας λογοθέτης) – Virkamiesten johtaja.
  • Kvestori (κυαίστωρ) – Virkamies jonka logothetes syrjäytti.
  • Tribuuni (τριβοῦνος) – Vastasi julkisten rakennusten, teiden ja monumenttien kunnostuksesta Konstantinopolissa.
  • Curialis (φρατριαστής) – Kaupunkineuvoston eli curian jäsen.[1]
  • Protonotarios (πρωτονοτάριος) – Teeman ylin veroviranomainen.[1]
  • Kommerkiarios (κομμερκιάριος) – Veroviranomainen.[1]
  • Dioiketes (διοικητής) – Verovirkamies.[1]
  • Arkhon (ἄρχων) – Yleisnimi keisarillisten arvonimien tai virkojen haltijoille sekä nimitys maaseutukaupunkien hallitsijoille.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haldon, John: Bysantin historia. (Byzantium: A History, 2000.) Suomennos: Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-097-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Haldon 2010, s. 205–216.
  2. Shahîd, Irfan: Byzantium and the Arabs in the Sixth Century, s. 289. Dumbarton Oaks Other Titles in Byzantine Studies. Dumbarton Oaks, 1995. ISBN 0884022145. Teoksen verkkoversio.