Boris Golitsyn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boris Golitsyn.

Boris Borisovitš Golitsyn (ven. Борис Борисович Голицын; 2. maaliskuuta (J: 18. helmikuuta) 1862 Pietari17. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1916 lähellä Pietaria)[1] oli venäläinen fyysikko, joka tunnetaan seismografin kehittäjänä. Hän kuului Golitsynin vanhaan ruhtinassukuun.

Golitsyn kävi alun perin Venäjän laivastoakatemian ja liittyi maan laivastoon, mutta hän jätti aktiivipalveluksen vuonna 1887 ja omistautui tieteelliselle työlle. Hän asui joitain vuosia Strasbourgissa, kunnes hänet nimitettiin 1891 Moskovan yliopiston dosentiksi ja 1893 Tarton yliopiston professoriksi. Vuonna 1908 Golitsyn kutsuttiin Pietarin tiedeakatemian jäseneksi ja 1913 hänet nimitettiin Pietarin geofyysisen keskusobservatorion johtajaksi. Hänet vihittiin myös Manchesterin yliopiston kunniatohtoriksi 1910.[1]

Golitsynin varhainen tutkimus keskittyi spektroskopiaan, mutta myöhemmin hän siirtyi seismologian pariin. Hän keksi vuonna 1906 ensimmäisen tehokkaan sähkömagneettisen seismografin ja ja kehitteli siitä 1911 parannetun version, joka käytännössä vastasi nykyäänkin käytössä olevia seismografeja. Golitsyn oli myös ensimmäisiä, jotka ehdottivat räjäytysten käyttöä maan sisäisten rakenteiden tutkimiseen ja hän perusti seismisten tutkimusasemien ketjun eri puolille Venäjää. Hänen työnsä toi Venäjän seismologialle kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1911 Golitsynistä tuli kansainvälisen seismologisen yhdistyksen puheenjohtaja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Boris Borisovich, Prince Golitsyn (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]