Boeing VC-25

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
VC-25
VC-25 lentämässä Mount Rushmoren yllä.
VC-25 lentämässä Mount Rushmoren yllä.
Valmistaja Boeing
Esitelty 23. elokuuta 1990 (No. 28000) 23. joulukuuta 1990 (No. 29000)
Status Käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain ilmavoimat
Valmistusmäärä 2 kpl
Yksikköhinta 325 milj. USD
Kehitetty mallista Boeing 747

Boeing VC-25 on yhdysvaltalisen Boingin Yhdysvaltain ilmavoimille valmistama henkilönkuljetuskone. Se on ilmavoimien versio kaupallisesta Boeing 747:stä. Lentokone on tunnettu roolistaan Air Force Onena. Nimitystä kuitenkin käytetään kaikista Yhdysvaltain presidentin kuljetukseen käytetyistä lentokoneista, kuitenkin vain, kun virkaatekevä presidentti itse on koneessa läsnä.

Gerald Fordin ruumis saapuu lentotukikohtaan.

Konetta on käytetty myös kuolleiden presidenttien ruumiiden kuljetukseen. Siinä on kuljetettu sekä Ronald Reaganin, että Gerald Fordin maalliset jäänteet. Ruumisarkut kuljetetaan paikalla, josta voi poistaa tuolit ja pöydän.[1]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneelta vaadittiin vähintään kolme moottoria, ja lentokantamaksi vähintään 9 700 kilometriä. Boeingin ohella vaihtoehtona oli myös McDonnell Douglasin konetyyppi DC-10. Lopulta valittiin Boeingin 747. Lentokoneen sisustat on suunnitellut Nancy Reagan[2].

Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneessa on kolme kerrosta, ja sen pinta-ala on 370  m². Alin kerros on lähinnä matkatavaroille ja ruualle. Lentokone on suunniteltu erityisesti presidentin työn tarpeita silmällä pitäen. Matkustajille tarkoitettu alue, joka vastaa tavallisen lentokoneen ensimmäistä luokkaa, sijaitsee toisessa kerroksessa.[1] Tämä tila on journalisteille ja muille matkustajille.[3]

Valkoinen talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneen konferenssihuone.

Koneen etuosaa kutsutaan nimellä "Valkoinen talo"(eng. White house).[1] Siellä sijaitsevat presidentin yksityiset tilat, joihin kuuluu nukkumatilat, toimisto, suihku ja vessa. Käytävällä on myös paikka kahdelle salaisen palvelun agentille. Presidentillä on mahdollisuus johtaa valtiota koneesta käsin. Tämä ominaisuus lisättiin Syyskuun yhdennentoista päivän iskujen jälkeen.

Presidentin yksityiset tilat. Sohvat muuttuvat sängyksi.

Ohjaamon alapuolella sijaitsee nykyaikainen lääkintäosasto, jossa on lääkkeitä, lääkintäpöytä ja ensiaputarvikkeita. Jokaisella lennolla on lääkäri ja sairaanhoitaja.

Presidentin toimisto.

Lentokoneen ruuat valmistetaan kahdessa keittiössä, jossa on mahdollisuus valmistaa ruokaa 100 henkilölle kerrallaan.[1] Presidentille on oma menu, ja muut matkustajat ruokailevat "valkoisen talon" ulkopuolella.[1]

Lentokoneessa on suojatut ja ei-suojatut ääni-, faksi- ja datayhteydet.[1] Lentokoneen ruumaan mahtuu matkustajien tavarat, mutta presidentin autot ja vastaavat kuljetetaan erillisillä rahtikoneilla.[1] USA:n ulkopuolisilla lennoilla on mukana myös täysin identtinen varakone. Lentokoneessa on myös mahdollisuus lennon aikana tankkaamiseen. Koneessa on myös tasokas baarikaappi, asekaappi ja ruumishuone neljälle (4) vainajalle. Päätös nykyisen konesarjan hankinnasta tehtiin presidentti Reaganin aikakaudella.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 26
  • Matkustajien maksimimäärä: 76
  • Pituus: 70,6 m
  • Korkeus: 19,3 m
  • Siipien kärkiväli: 59,6 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 375 000 kg
  • Moottorit: 4 × General Electric CF6-80C2B1F suihkumoottoria
  • Kuivapaino (ilman polttoainetta): 238 000 kg
  • Lentonopeudet:
    • Huippunopeus: 1 015 kmh 10,7 kilometrissä
    • lentonopeus 925 kmh 10,7 kilometrissä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Wallace, Chris (host). "Aboard Air Force One." Fox News, November 24, 2008. Retrieved: November 28, 2008.
  2. Thomas, H. "U.S. considers Air Force One from Airbus." heraldnet.com. Retrieved: June 26, 2009.
  3. Harris, Tom. "How Air Force One Works." HowStuffWorks.com. Retrieved: October 10, 2006.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.