Bo Palmgren
Bo Gustaf Palmgren (31. heinäkuuta 1909 Porvoo – 4. toukokuuta 1973 Helsinki) oli Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori.[1]
Palmgrenin vanhemmat olivat varatuomari John Palmgren ja Ingrid Maria Ahlman. Hän tuli ylioppilaaksi 1926 ja luki isoisäänsä, isäänsä ja vanhempaa veljeään Gunnar Palmgrenia seuraten lakimieheksi. Ylemmän oikeustutkinnon hän suoritti 1931 ja heti sen jälkeen lainopin kandidaatin tutkinnon. Tohtoriksi Palmgren väitteli 1936 konkurssioikeuden alalta, mutta kiinnostui sitten rikos- ja prosessioikeudesta ja julkaisi kolme vuotta myöhemmin teoksen Målsägandens åtalsrätt. Åbo Akademin dosentti Palmgrenista tuli 1939 ja Helsingin yliopiston dosentti 1942. Siellä hän teki sittemmin elämäntyönsä, rikos- ja prosessioikeuden ruotsinkielisenä professorina 1946–1972. Hänet tunnettiin liberaalina ja humaanina opettajana. Hänen Veli Merikosken kanssa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyvä sotasyyllisyyslakia koskeva kriittinen näkemyksensä herätti aikanaan huomiota. Palmgren toimi yliopiston vararehtorina ja Nylands Nationin inspehtorina ja osallistui aktiivisesti lakimiesten järjestötoimintaan. Hän toimi myös urheilua ja liikuntaa edistävissä yhdistyksissä ja Suomenruotsalaiset kansankäräjät -järjestössä.[1][2]
Palmgrenin puoliso vuodesta 1939 oli Edith Eva Louise Reuterskiöld (s. 1916).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Johanna Forsström: Palmgren, Bo (1909-1973). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivut 502–503.
- ↑ Biografia-sampo: Bo Palmgren Viitattu 1.9.2021.
| ||||||||||
