Basic Role-Playing

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Basic Role-Playing
Suunnittelija Steve Perrin, Steve Henderson, Ray Turney (alkuperäinen mekaniikka)
Julkaisija Chaosium
Julkaisuvuosi 1978 (RuneQuest)
1980 (geneerinen versio)
2008 (nykyinen versio)
Tyylilaji geneerinen
Pelijärjestelmä prosenttiheittopohjainen

Basic Role-Playing (BRP) on roolipelijärjestelmä, jota suurin osa Chaosiumin peleistä käyttää. Järjestelmä kehitettiin alun perin fantasiaroolipeli RuneQuestin säännöstöksi, mutta siihen pohjautuvia pelejä on sittemmin julkaistu lukuisia, tunnetuimpina Stormbringer ja Cthulhun kutsu. Vuonna 1980 pelistä julkaistiin geneerinen versio, joka lienee samalla maailman ensimmäinen geneerinen roolipelijärjestelmä.[1]

BRP on suhteellisen yksinkertainen järjestelmä ja sen pelimekaniikka perustuu pääasiassa 100-sivuisen nopan ("prosenttinoppa") heittoihin. Pelihahmojen tärkeimmät ominaisuudet ovat kaikki prosenttilukuina ilmaistuja taitoja, jotka kertovat heidän onnistumistodennäköisyytensä kyseistä taitoa vaativissa toimissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prosenttiheitto suoritetaan yleensä heittemällä kahta kymmensivuista noppaa ja lukemalla toisen tulos kymmeninä, toinen ykkösinä.

Greg Stafford oli perustanut Chaosium-julkaisuyhtiön 1975. Yhtiö aloitti julkaisemalla Staffordin vuodesta 1966 kehittämään fantasiamaailmaan Gloranthaan liittyviä lautapelejä sekä myöhemmin myös lähdemateriaalia Dungeons & Dragons -roolipeliin. Staffordin unelmana oli julkaista oma roolipeli, ja se toteutui 1978, kun Chaosium julkaisi RuneQuestin.[1] Gloranthaan sijoittuvan pelin sääntömekaniikan olivat suunnitelleet Steve Perrin, Steve Henderson ja Ray Turney,[2] ja siinä oli monia uusia innovaatioita Gloranthaan sijoittuvassa pelissä oli monia uusia innovaatioita, kuten huolellisesti suunniteltu fantasiamaailma ja puhtaasti hahmojen taitoihin perustuva sääntömekaniikka. Jo Traveller (1977) oli ollut taitopohjainen, mutta siinä taidot oli viime kädessä määrittänyt hahmoluokka, eikä siinä ollut sääntöjä kokemukselle ja oppimiselle.[1] RuneQuestissa hahmoluokat hylättiin, ja hahmot oppivat taidoissa paremmiksi yksinkertaisesti käyttämällä niitä.

1980 RuneQuestin säännöistä julkaistiin Basic Role-Playing -nimellä riisuttu versio, joka sisälsi vain perussääntömekaniikan, "pelimoottorin".[1] Kyseessä oli 16-sivuinen vihkonen, jollainen oli liitetty jokaiseen Chaosiumin julkaiseman pelin laatikkoon.[3] Shannon Appelclinen mukaan tämä oli ensimmäinen julkaistu geneerinen roolipelijärjestelmä. Seuraavana vuonna julkaistiinkin kaksi järjestelmään pohjautuvaa peliä: Michael Moorcockin Elric-kirjoihin pohjautuva Stormbringer ja H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiasta insipaariot ammentanut Call of Cthulhu.[1] Jälkimmäinen on Basic Role-Playingin suosituin versio ja ensimmäinen kauhuteemainen roolipeli;[2] se myös esitteli mielenterveyssäännöt, joiden vuoksi hahmojen toimintakyky laski nopeasti traumaattisten kokemusten ja yliluonnollisten tapahtumien myötä.[4] Stormbringer ja Call of Cthulhu olivat ensimmäisten lisenssiroolipelien joukossa (ensimmäinen oli ollut Dallas [1980]) ja ne olivat ensimmäiset, joille tarjottiin merkittävää tukea lisäkirjojen muodossa.[1]

Peliensä saavuttaman suosion myötä Chaosium päätti jatkaa Basic Role-Playingin laajentamista uusiin tyylilajeihin.[1] Worlds of Wonder (1982) sisälsi perussääntöjen ohella lisäsääntöjä kolmen eri genren pelaamiseen: Super World (supersankari-teema), Magic World (fantasia) ja Future World (science fiction).[2] Näistä Super World laajennettiin myöhemmin (1983) omaksi pelikseen, kun taas Magic Worldin kehittämistä jatkettiin Ruotsissa, jossa Drakar Och Demoner (1982) myi yli 100 000 kappaletta, joskin pelin myöhemmät laitokset hylkäsivät BRP-mekaniikan lopulta kokonaan.[1] 1984 Chaosium julkaisi Yhdysvalloissa kaksi uutta järjestelmää käyttänyttä peliä, Eflquest ja Ringworld, molemmat vähemmälle huomiolle jääneitä lisenssipelejä. Seuraavaksi ilmestyi Staffordin suunnittelema King Arthur Pendragon (1985),[1] joka kuitenkin poikkeaa siinä määrin geneerisistä Basic Role-Playing säännöistä, ettei sitä aina pidetä BRP-pelinä lainkaan.[2][1] Peli mm. hylkää BRP:lle tunnusomaisen 100-sivuisen nopan ja korvaa sen 20-sivuisella. Kuitenkin myös yhtäläisyyksiä Basic Role-Playing -säännöstöön oli.[1]

1983 Chaosium oli lisensoinut RuneQuestin Avalon Hillille toivoen tehokkaamman markkinoinnin lisäävän pelin myyntiä ja tuovan yhtiölle lisää rahaa. Myynti ei kuitenkaan kasvanut merkittävästi, ja nyt Chaosium sai aiempaa pienemmän osuuden pelin tuotosta. Samaan aikaan sarjakuvateollisuudessa koettiin halpojen mustavalkosarjakuvien aiheuttama talouskupla, jonka puhkeaminen vuodenvaihteessa 1986-1987 aiheutti talousvaikeuksia myös useille roolipelifirmoille. Vuonna 1988 vain Call of Cthulhun julkaisemista jatkettiin. Peliä laajennettiin viktoriaaniselle ajalle, H. P. Lovecraftin Unimaailma-fantasiaseikkailujen maailmaan ja nykyaikaan.[1]

1990-tultaessa Chaosium oli toipunut talouskriisistä. Roolipelaaminen nousi uudelleen suosioon, ja monista BRP-peleistä ilmestyi uusia laitoksia tai lisämateriaalia.Stormbringeristä ilmestyi 1993 uudistettu versio nimellä Elric!. Versio korvasi aiemman, kokonaisuudessaan demonien kutsumiseen perustuneen taikuuden, tavanomaisemmalla systeemillä. Alun perin ranskalaisen Multisim-yhtiön lisenssillä kehittämä okkultismiteemainen Nephilim ilmestyi englanninkielisenä käännöksenä 1994, muttei saavuttanut merkittävää suosiota. Säännöt olivat vaikeat ymmärtää, sääntökirjan toteutus kehno ja lisämateriaalia niukasti saatavissa. 1996 ilmestynyt, pelinjohtajan avuksi suunnattu kirja Nephilim Gamemaster's Companion ilmestyi liian myöhään korjatakseen asiaa.[1] 1990-luvun alussa suosituimmista Basic Role-Playing -pohjaisista peleistä ilmestyi myös suomenkielisiä versioita: Ace Pelit julkaisi RuneQuestin ja Finnish Game House Call of Cthulhun (nimellä Cthulhun kutsu) sekä Stormbringerin.

Vuosikymmenen loppua kohden Chaosium ajautui uudelleen talousvaikeuksiin ja menetti oikeudet useimpiin peleihinsä. Stafford jätti yhtiön voidakseen keskittyä Gloranthaan. Vain Cthulhun kutsu pysyi yhtiön valikoimassa ja oli vuodesta 1997 siten ainoa BRP-peli, johon julkaistiin edelleen uutta materiaalia. 2000-luvulla Chaosium ryhtyi kuitenkin julkaisemaan myös faniensa tuotoksia, josta suurin osa liittyi Cthulhuun, mutta osa myös Stormbringeriin. Myös geneerinen versio BRP:stä pidettiin saatavilla[1] Basic RolePlaying [sic]: The Chaosium System -nimisenä vihkosena, joka poikkesi vain vähän 1980-luvun alkuperäisestä.[3]

2008 Chaosium julkaisi BRP:stä huomattavasti laajennetun geneerisen version 400-sivuisena kirjana Basic RolePlaying: The Chaosium Roleplaying System, joka yhdistelee aiemmat BRP-pelit yhdeksi laajaksi kokonaisuudeksi. Kirjassa esitellään yksityiskohtaiset säännöt hahmonluontiin, taitojen käyttöön, yliluonnollisiin voimiin ja taistelemiseen, sekä lisäksi ohjeita pelinjohtajalle. Järjestelmässä on myös paljon valinnaisia, toisinaan keskenään yhteensopimattomia, sääntöjä käytettäväksi tarvittaessa.[5] Geneeriselle järjestelmälle on myös julkaistu enenevässä määrin lisämateriaalia.[6]

BRP-pohjaisia pelejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jason Durall & Sam Johnson: Basic RolePlaying: The Chaosium Roleplaying System. Chaosium, 2011. ISBN 978-1-56882-347-8. (englanniksi)
  1. a b c d e f g h i j k l m n Shannon Appelcline: A Brief History of Game #3: Chaosium: 1975-Present RPGnet. 2006. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Basic RolePlaying, s. 9.
  3. a b Strephon Alkhalikoi: Review of Basic RolePlaying: The Chaosium System RPGnet. 18.2.2005. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  4. Sandy Petersen: Here I am reviewing my own game rpg geek. 18.8.2011. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  5. Lev Lafayette: Review of Basic RolePlaying: The Chaosium Roleplaying System RPGnet. 28.7.2012. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  6. http://catalog.chaosium.com/index.php?cPath=37&osCsid=643d9s4gurdisco3nco89ij6r3[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]