Ateljeeopetus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thomas Eakinsin piirustus kipsimallista, 1869. Kipsimallien mukaan piirtäminen on vakiintunut osa taidekoulujen piirustusopetusta yleensäkin.
Jacob Collinsin elävän mallin piirustus 2002.
Pedro Weingärtnerin maalaus Académie Julianista, joka oli Pariisissa yksi 1800-luvun loppupuolen ateljeista, joissa sai opetusta.

Ateljeeopetus on kuvataiteen opetuksen muoto, jossa pyritään samantapaiseen opetustapaan kuin eri taiteilijoiden ateljeissa ja yksityiskouluissa 1800-luvun Euroopassa. Tällöin ammattitaiteilija, yleensä taidemaalari, opettaa pientä opiskelijajoukkoa.

Ateljeekouluja on viime vuosikymmeninä perustettu eri puolille maailmaa, erityisesti Pohjois-Amerikkaan, mutta myös Länsi-Eurooppaan. Ajatus ateljeeopetuksen uudesta soveltamisesta syntyi 1900-luvun lopulla Yhdysvalloissa, missä tutkintoon valmistavat taidekoulut eivät tarjoa intensiivistä opetusta piirtämisessä eurooppalaisten taideakatemioiden malliin. Ateljeekoulut ovat vastanneet myös kasvaneeseen realistisen maalauksen opetuksen tarpeeseen. Ateljeekoulun tyyppisesti ovat Yhdysvalloissa toimineet esimerkiksi New York Academy of Art (1982), National Academy of Design (1825) ja Art Students League of New York (1875). Pieniä realistisen taiteen kouluja on syntynyt viime vuosikymmeninä runsaasti, kuten Grand Central Academy of Art ja Water Street Atelier. Myös Suomessa on ollut vastaavaa koulutusta etupäässä kursseina muun muassa Sight-Size-tekniikasta. Piirustuksen opetus Suomen kouluissa on tosin vahvaa, joskin se ammattikorkeakoulujen ja koulutusuudistusten jälkeen ei enää ole yhtä laajaa kuin vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Repin-instituutin järjestämä koulutus Suomessa on samansuuntaista, joskin Repin-instituutti ei perinteikkäänä taideakatemiana voi olla osa tuoreehkoa ateljeekoululiikettä.

Ateljeekoulut harjoittavat opiskelijoita figuratiivisen taiteen ja realististen kaksiulotteisten kuvien kuten maalausten tekemiseen. Tavallisesti opetukseen sisältyy kipsimallien, asetelmien sekä elävän mallin piirustusta ja maalausta. Toisinaan opetukseen sisältyy myös vanhoja maalaustekniikkoja ja klassista maalausta.

Tuloksena syntyvät teokset saattavat muistuttaa 1800-luvun klassismia ja niissä on opetusmateriaalin ansiosta vaikutteita Antiikin Kreikan ja Rooman veistotaiteesta. Yleisesti ottaen ateljee-metodi on osa esittävän ja realistisen taiteen viimeaikaista muotiin tuloa.

Opetusmenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michelangelon kuoleva orja on kipsivaloksena suosittu piirustusmalli taidekouluissa.
Luotilanka.
Vincent van Goghin maalaus kipsitorsosta, 1887-1888.

Tavallisesti ohjenuorana on muustakin taidekoulutuksesta ja klassisista taiteilijaoppaista tuttuja periaatteita. Ensin opetellaan piirtämään, sitten maalaamaan ja ennen elävää mallia piirretään antiikin kipsivaloksia ja asetelmia. Asennot ovat alkuun eripituisia, sitten pidempiä. Maalaus aloitetaan usein grisaillena käyttäen vain harmaa-asteikkoa ja piirretään myös kolmea sävyä käyttäen, esimerkiksi hiilellä ja liidulla sävytetylle pohjalle. Värien käyttö aloitetaan grisaillen jälkeen rajoitetulla väripaletilla, josta edetään kohti laajempaa värivalikoimaa.

Piirustuksen opetuksessa käytetään havainnon ohella myös mallikuvien jäljentämistä, kuten Charles Barguen kokoelmaa. Mallikuvia käytetään tavallisesti alkuvaiheessa ennen kipsivalosten piirtämistä. Pääpaino on yleensä kuitenkin normaalissa havainto-opetuksessa ja kolmiulotteisten mallien piirtämisessä esimerkiksi Sight-Size-menetelmällä tai muuten harjoitellen mittasuhteiden mittaamista.

Sight-Size -menetelmässä kohde piirretään, muovaillaan tai maalataan sen kokoisena kuin opiskelija sen näkee siltä etäisyydeltä miltä hän on työskentelemässä. Mittausvälineiden, kuten tikkujen, luotilangan, peilien ja vesivaa'an avulla opiskelija piirtää kohteen niin, että piirustus määrätystä kohdasta katsottuna on saman kokoinen kuin malli ja piirustuksen mittasuhteet ovat samat kuin mallissa. Mallia tarkastellaan aina samalta etäisyydeltä. Mittoja suhteutetaan muihin mittoihin ja niitä verrataan pysty- ja vaakalinjoihin.

Samankokoisena piirtämisen menetelmä opettaa tarkkaa havainnointia ja on helpompi piirtää samaan kokoon kuin vaihtaa mittakaavaa suuremmaksi. Menetelmässä kiinnitetään yleensä huomiota suhteiden ohella yksityiskohtiin. Menetelmää nimitetään systemaattiseksi oppimiseksi. Oppilaan on saatava opettajan hyväksyntä piirustukselleen ennen kuin hän voi edetä tehtävissä.

Opiskelijat piirtävät kipsimalleja, asetelmia ja myöhemmin elävää mallia. Tavallisesti aloitetaan kipsimalleista, kuten muussakin taidekoulutuksessa. Ensimmäiset kipsimallit esittävät kasvoja, käsiä ja muita ihmisvartalon osia. Kipsimallien etuna on paikallaan pysymisen ohella varjojen luontevuus ja yksivärisyys, joka auttaa keskittymään valööreihin.

Mittaaminen ei varsinaisesti ole päätavoite, vaan työskentelyn tarkoituksena on oppia havaitsemisen filosofiaa ja saavuttaa havainnon ja piirtämisen varmuutta niin, että mittausvälineitä ei enää tarvita. Päämääränä on myös oppia piirtämään suoraan havainnosta ilman esimerkiksi valokuvien apua.

Toisessa menetelmässä, suhteellisessa mittaamisessa mittasuhteet pyritään havainnoimaan ja piirtämään tarkoin, mutta lopputuloksen kokoa voi esimerkiksi suurentaa tai pienentää tarpeen mukaan rajoittumatta yhteen kokoon. Tämä tapa onkin taiteen historiassa ollut runsaammin käytössä.

Yhtenä menetelmänä mainitaan myös illuusion luominen vähemmällä tarkkuudella muun muassa sumentaen. Opiskelijat tutustuvat eri taiteilijoiden tapoihin maalata niin, että riittävä illuusio säilyy, vaikka maalaukset eivät kuvaakaan kaikkea yksityiskohtaisesti.

Opetus eri kouluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen Grand Central Academy of Artissa ensimmäisenä vuonna piirretään ja maalataan käyttäen harmaa-asteikkoa, eli grisaille-tekniikalla. Mallina käyteään antiikin kipsivaloksia, asetelmia ja elävää mallia. Toisena vuonna siirrytään käyttämään värejä ja kolmantena vuonna tutustutaan myös eri taiteilijoiden tekniikoihin.

Varsinaiset opiskelijat työskentelevät päivittäin kahdeksan tuntia, pyrkimyksenä on työskennellä kattoikkunoista tulevassa luonnonvalossa. Havainnoinnin harjoittelussa käytetään suhteellista mittaamista Sigth-Size-metodin sijaan.

Myös New Yorkissa sijaitseva The Water Street Atelier toimii opettaja Jacob Collinsin ateljeen yhteydessä. Koulussa opiskellaan neljä vuotta. Ohjelmassa on kipsien ja elävän mallin piirtämistä ja maalamista eri pituisina poseerauksina.

Florence Academy of Artissa piirretään ensimmäisenä vuonna Barguen mallikuvien, antiikin kipsivalosten ja elävän mallin mukaan. Myöhemmin mukaan tulee maalausta, asetelmia ja muotokuvia. Piirustuksenopetuksessa käytetään usein Sigth-Size-menetelmää ja myös nopeampaa ääriviivapiirustusta. Maalausopetuksessa sovelletaan Velasquezin käyttämiä väripaletteja ja tekniikoita.

Ateljee-menetelmää soveltavia kouluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]