Aspekti (astrologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aikaisemmin kosmolabeilla laskettiin astrologisia aspekteja.

Aspekti on astrologian termi, joka tarkoittaa kahden planeetan välistä kulmaa tai planeetan ja horisontin itäisen tai läntisen pään (AS-DS) tai planeetan ja ylä- tai alakulminaation (MC-IC) välistä kulmasuhdetta. Suuri osa astrologian tulkinnasta perustuu aspekteille. Aspektien perusta löytyy antiikin kreikan geometriasta, Ptolemaiokselta ja ennen kaikkea Pythagoraan opeista. Hänen mukaansa kaikki ilmennyt maailmassa värähtelee tiettyjen lukuarvojen mukaan. Aspektit mitataan ekliptikalla ja tulos ilmoitetaan asteina ja minuutteina. Harvoin kaksi planeettaa on tarkoin näissä kulmasuhteissa, siksi puhutaan aspektin orbista, eli tarkkuuden heitosta, joka on useita asteita. Esimerkiksi konjunktio on toimiva kun pelivaraa on 10 astetta. Mitä pienempi on aspektin kulma, sitä pienempi on orbi niin että puolikuusiolla se on enää 1-1,5 astetta.

Nykyastrologiassa aspekti kertoo millä tavalla kaksi planeettaa kohtaa toisensa tai miten kaksi planeettojen symboloimaa psyykkistä funktiota yhdistyy toisiinsa. Perinteiseen astrologiaan kuului jyrkkä kahtiajako hyviin ja huonoihin aspekteihin. Hyviä olivat kolmio ja kuusio, huonoja neliö ja oppositio. Konjunktiota tulkittiin joko hyväksi tai huonoksi riippuen siitä, mitkä planeetat sen tekivät. Tästä arvopitoisesta ja naiivista kahtiajaosta 1900-luvun astrologia on pitkälti luopunut.

Tavallisimmat aspektit ovat kokonaisluvullisia osia ympyrästä, mutta myös siitä kaavasta poikkeavia aspekteja on:

  • 360° konjunktio eli yhtymä = 360/1
  • 180° oppositio eli vastakkaisuus = 360/2
  • 144° tuplakintiili (kaksinkertainen kvintiili)= 360/2½
  • 135° puolitoistaneliö = 360/2⅔
  • 120° trini eli kolmio = 360/3
  • 90° suorakulma eli neliö = 360/4
  • 72° kvintiili eli viisiö = 360/5
  • 60° sekstiili eli kuusio = 360/6
  • 51,25° septiili = 360/7
  • 45° puolineliö = 360/8
  • 40° noviili eli "ysiö" = 360/9
  • 36° semikvintiili eli puolikvintiili =360/10
  • 30° semisekstiili eli puolikuusio = 360/12

(Kaikki suomenkieliset aspektien nimet eivät ole vakiintuneet vaan ovat käytännön synnyttämiä väännöksiä.)

Klassillisella ajalla oli käytössä vain viisi pääaspektia, konjunktio, kuusio, neliö, kolmio ja oppositio. Johannes Kepler esitti 1600-luvulla kolme uutta aspektia, kvintiilin, tuplakvintiilin ja puolitoistaneliön.

Sen jälkeen on myös esitetty ajatus, että kahden planeetan välinen kulma on aina mielenkiintoinen osuipa se aspektien rajojen sisälle tai ei. Tätä ajatusta edusti mm. Dane Rudhyar (1895-1985). Nykyisessä astrologisessa käytännössä vahva saksalainen koulukunta (mm. Reinhold Ebertin ja seuraajat) pitää ainoastaan kovia aspekteja merkittävinä.

Aspektien "luonne" tulee pääosin siitä, mikä on se perusluku, jolla ympyrä (360°) jaetaan. Siten kvinntilit heijastavat lukua viisi, septiilit lukua seitsemän jne. Numerologia ja astrologia yhdistyvät juuri aspektiopissa selvimmin.

Aspektien tutkimuksesta mielenkiintoisin on ollut John Henry Nelsonin (1903-1984) tutkimus RCA Communications -yhtiössä työskennellessään lyhytaaltoradioiden lähetyshäiriöistä. Tämä tutkimus tehtiin 60-luvun puolessavälissä USA:ssa. Tutkimusidea lähti käytännön tarpeista kun havaittiin että lyhytaaltoradion häiriöitä esiintyi aika ajoin, kysymykseksi jäi, mistä ne johtuivat? Nelson oli RCA:n radiolähetysanalyytikko ja astronomian harrastaja. Hän havaitsi että Auringon purkausten synnyttämiä magneettisia myrskyjä oli aina enemmän tiettyjen heliosentristen planeetta-aspektien ollessa voimakkaita. Nämä myrskyt häiritsivät radioaaltoja ja radiolähetysten selkeyttä. Nelsonin löydösten mukaan häiriöitä radiosäässä oli ennen kaikkea 7.5 asteen kerrannaiset: 15, 22.5, 30, 37.5, 45, 52.5. 60, 67.5, 75, 82.5. 90 . . . 120. . . 150 . - . 180, jne., aina 360 asteeseen. Toinen häiriöille altis planeettojen kulmasarja alkoi kulmasta 18 ja sen kerrannaisista: 36, 54, 72, 90, 108, 126, 144, 162 . . . 180, jne. aina 360 asteeseen. Voimakkaimmat häiriöt sattuivat perinteisten astrologisten aspektien eli konjunktioiden, neliöiden, kolmioiden ja oppositioiden aikaan. Nämä olivat siis aurinkokeskisiä aspekteja, myös geosentrisillä aspekteilla oli tutkimuksessa merkitystä, mutta ne jäivät heliosentristen aspektien varjoon.

Nelsonin tutkimus on jäänyt jatkotutkimuksia vaille, mutta se mainitaan astrologisten aspektivaikutusten lupaavimpana näyttönä Deanin ja Matherin katsauksessa Recent Advances in Natal Astrology.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.