Artur Nebe
Wikipedia
Arthur Nebe (13. marraskuuta 1894 – 21. maaliskuuta 1945) oli berliiniläinen poliisivirkailija 1920-luvulla, korkea-arvoinen natsi ja SS-kenraaliluutnantti. Hän kuului sekä SA:han että SS:ään ja oli Interpolin presidentti vuosina 1941-42.
1936 hänet nimitettiin Saksan rikospoliisin eli Kripon päälliköksi. Toisen maailmansodan aikana hän oli Einsatzgruppe B:n päällikkö. Hän työskenteli SS-Obergruppenführer Reinhard Heydrichin alaisena ja otti osaa juutalaisten tuhoamiseen itärintamalla. 1941 hän komensi yhtä Einsatzgruppea Neuvostoliiton alueella. Tehtävänä oli surmata alueen juutalaiset ja kommunistivirkailijat, ja Nebe väittikin yksikkönsä tappaneen n. 45 000 ihmistä. Maaliskuussa 1944 ns. suuren paon jälkeen Stalag Luft III sotavankileiriltä, Gestapon päällikkö Heinrich Müller käski Nebeä teloittamaan 50 kiinni saaduista 75 vangista, ja toimenpide aiheutti Nebelle "stressin". Hän otti osaa heinäkuun 20. päivän salaliittoon Hitleriä vastaan. Juonen epäonnistuttua Nebe piiloutui Wannsee-järven saareen, mutta hylätty rakastajatar antoi hänet ilmi. Roland Freislerin johtama Kansanoikeus tuomitsi hänet kuolemaan petturina. Nebe hirtettiin 21. maaliskuuta 1945.
