Aromerikotka
| Aromerikotka | |
|---|---|
_2.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Haliaeetinae |
| Suku: | Merikotkat Haliaeetus |
| Laji: | leucoryphus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Haliaeetus leucoryphus |
|
| Katso myös | |
Aromerikotka eli vanhalta nimeltään valkojuovamerikotka (Haliaeetus leucoryphus) on aasialainen päiväpetolintu, joka harvoin harhailee Suomeen asti. Se on globaalisti suojelun tarpeessa, jäljellä on eri arvioiden mukaan 2 500–10 000 yksilöä, IUCN:n mukaan alle 10 000 yksilöä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuri, ruskeahko merikotkaa muistuttava petolintu. Pituus 76-84 cm, siipien kärkiväli 200–250 cm ja paino keskimäärin 3 088 g (naaras) ja 2 527 g (koiras). Kooltaan se on hieman merikotkaa pienempi, maakotkan kokoinen. Aikuisen linnun pää, kurkku ja niska ovat valkoiset tai kellahtavat, ja valkoisen pyrstön kärjessä on leveä musta vyö. Nuori lintu on lähes kauttaaltaan ruskea ja vaikea erottaa nuoresta merikotkasta. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aromerikotkaa tavataan lähinnä Keski-Aasiassa Kaspianmereltä Mongoliaan, Himalajalle ja Pohjois-Intiaan. Se on tavattu Suomessa kahdesti 1900-luvun alkupuolella.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää pääasiassa sisämaan suurilla järvillä ja jokien varsilla, mutta toisinaan myös pikkujärvillä, lammilla ja kosteikoilla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaras munii kaksi tai kolme munaa, joita haudotaan noin 40 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 70 päivän ikäisinä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aromerikotka syö pääasiassa suurikokoisia makeanveden kaloja. Ruokavalioon kuuluu myös lintuja, nisäkkäitä ja matelijoita sekä haaskoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Haliaeetus leucoryphus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)