Antti Puhakka

Kansanrunoilijat Olli Kymäläinen, Pietari Makkonen ja Antti Puhakka Johan Knutsonin vesivärimaalauksessa

Antti Puhakka (24. huhtikuuta 1816 Kontiolahti – 30. maaliskuuta 1893 Juva) oli suomalainen talonpoikaisrunoilija. ja valtiopäivämies.

Puhakan vanhemmat olivat talollinen Juhana Puhakka ja Reetta Kärkkäinen. Kotitalonsa hän joutui ottamaan hoitoonsa jo 15-vuotiaana ja hänestä kehittyikin taitava maanviljelijä. Puhakan ensimmäinen vaimo oli vuodesta 1837 Maria Riikonen (k. 1857) ja toinen vuodesta 1858 Riitta Turunen.

Puhakka oli lukutaidoton kaksikymmentäyksivuotiaaksi saakka, mutta opittuaan lukemaan ja kirjoittamaan hän hankki varsin laajan kirjaston ja tuotti itse lähes kaksikymmentätuhatta riviä kansanrunoutta. Hänen ensimmäisiä esiintymisiään runoilijana oli 1845 Sakari Canjanderin eli Sakari Sakarinpojan seurueen nuorimpana jäsenenä tehty kansanrunoilijoiden matka Helsinkiin.

Puhakka oli taitava kalevalamitan käyttäjä, joka sai myöhemmin Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsenyyden. Hänen runoistaan tunnetuimmat ovat Tuhman Jussin juttureissu, joka kuvaa kansanmiehen ongelmia ruotsinkieltä käyttäneen oikeuslaitoksen kanssa, sekä Surulaulu 1850 vuoden kiellosta. Runoilla oli merkitystä siksikin, että rahvas oli vielä monin tavoin sidoksissa sivistyneistön siitä aiempina vuosisatoina luomiin kuviin eikä rahvaanrunoudella ollut ollut yhteiskuntajärjestystä kiistävää merkitystä.

Puhakka toimi valtiopäivämiehenä neljästi vuoden 1862 jälkeen, jolloin hänet valittiin Tammikuun valiokuntaan. Hän edusti talonpoikaissäätyä ja oli kaksilla viimeisillä valtiopäivillä säädyn valitusvaliokunnan puheenjohtaja. Runomuotoa hän käytti joskus valtiopäiväpuheissaankin. Vuonna 1882 Puhakka palkittiin yleishyödyllisistä ansioistaan mitalilla.

Lähteet

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Ss. 594-595.