Antonio Salieri

Antonio Salieri
	; Joseph Willibrord: Antonio Salieri
Syntynyt	18. elokuuta 1750
Kuollut	7. toukokuuta 1825
Syntymäpaikka	Legnago
Tyylilajit	Klassismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antonio Salieri (18. elokuuta 1750 Legnago – 7. toukokuuta 1825 Wien) oli italialainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän opiskeli lapsena cembalon ja viulun soittamista. Vuonna 1766 Salieri siirtyi Wieniin hovisäveltäjäksi. Siellä hän asui loppuelämänsä. Salieri ansioitui erityisesti oopperoiden säveltäjänä. Hän myös opetti monia tulevia arvostettuja säveltäjiä, kuten Ludwig van Beethovenia, Franz Schubertia ja Franz Lisztiä.

Natale Schiavoni: Antonio Salieri noin 65-vuotiaana.

15-vuotiaana Salieri matkusti Wieniin, jossa hän tutustui keisari Frans Joosef II:een, Metastasioon ja Gluckiin, joilla kaikilla oli vahva vaikutus häneen. Keisari otti nuorukaisen hovimuusikokseen, Metastasio opetti häntä säveltämään oopperalaulajan äänelle, ja Gluckista tuli hänen suojelijansa. Vuonna 1774 Salieri ylennettiin hovisäveltäjäksi, ja neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin Wienin vaikutusvaltaisimpaan muusikonvirkaan, keisarilliseksi kapellimestariksi.

Salierin ja Wolfgang Amadeus Mozartin välillä oli kaiketi jonkin verran kilpailua.^lähde? Sen perusteella on syntynyt myöhemmin tarina Salierista Mozartin vihamiehenä. Amadeus-elokuvassa, jossa Salieria näyttelee F. Murray Abraham, Salieri jopa murhaa Mozartin. Todellisuudessa Mozart kuitenkin pyysi Salierin oman poikansa opettajaksi ja Salieri ihaili monia Mozartin teoksia. Salierin kuoleman jälkeen hänen huhuttiin tunnustaneen murhanneensa Mozartin, mutta mitään todisteita ei tälle väitteelle ole koskaan löydetty.

Salieri jäi Wieniin loppuelämäkseen, mutta hänen oopperansa saavuttivat suosiota ympäri Eurooppaa. L'Europa riconosciuta oli menestys La Scalassa 1778 ja Les Danaïdes vielä suurempi Pariisissa 1784. Salieri sävelsi usean tyylin oopperoita, opera seriaa, opera buffaa sekä singspielejä.

[muokkaa] Oopperoita

Le Donne letterate - (Wien, 1770)
L'Amore innocente - (Wien, 1770)
Don Chisciotte alle nozze di Gamace - (Wien, 1770/71)
La Moda ossia I Scompigli domestici - (Wien, 1771)
Armida - (Wien, 1771)
La Fiera di Venezia - (Wien, 1772)
Il Barone di Rocca antica - (Wien, 1772)
La Secchia rapita - (Wien, 1772)
La Locandiera - (Wien, 1773)
La Calamita de' cuori - (Wien, 1774)
La Finta scema - (Wien, 1775)
Delmita e Daliso - (Wien, 1776)
L'Europa riconosciuta - (Milano, 1778)
La Scuola de' gelosi (ensimmäinen versio) - (Venetsia, 1778)
Il Talismano (ensimmäinen versio) - (Milano, 1779)
La Partenza inaspettata - (Roma, 1779)
La Dama pastorella - (Roma, 1780)
Der Rauchfangkehrer - (Wien, 1781)
Semiramide - (München, 1782)
La Scuola de' gelosi (toinen versio) - (Wien, 1783)
Les Danaïdes - (Pariisi, 1784)
Il Ricco d'un giorno - (Wien, 1784)
La Grotta di Trofonio - (Wien, 1785)
Prima la musica, poi le parole - (Schönbrunn, 1786)
Les Horaces - (Pariisi, 1786)
Tarare - (Pariisi, 1787)
Axur, Rè d'Ormus - (Wien, 1788)

Il Talismano (toinen versio) - (Wien, 1788)
Il Pastor fido - (Wien, 1789)
La Cifra - (Wien, 1789)
Le Couronnement de Tarare - (Pariisi, 1790)
Il Mondo alla rovescia - (1792, Wien, 1795)
Eraclito e Democrito - (Wien, 1795)
Palmira, Regina di Persia - (Wien, 1795)
Il Moro - (Wien, 1796)
Falstaff ossia Le tre burle - (Wien, 1799)
Cesare in Farmacusa - (Wien, 1800)
L'Angiolina ossia Il matrimonio per sussurro - (Wien, 1800)
Annibale in Capua - (Trieste, 1801)
Die Neger - (1802, Wien, 1804)
La Vestale - (1768, ei esitetty, kadonnut)
L´Isola capricciosa - (1779, katkelma, uudistettuna liitetty Il Mondo alla rovesciaan)
Cublai, gran Kan de' Tartari - (1786-88, Würzburg 1998)
La Princesse de Babylone - (1789, katkelma, uudistettuna liitetty Palmira, Regina di Persiaan)
Così fan tutte - (1789, katkelma)
Catilina - (1790-92, Darmstadt, 1994)
I tre filosofi - (1797, katkelma)
La Bella selvaggia - (1802, ei esitetty)
Danaus - (ca. 1807, ei esitetty, saksankielinen versio Les Danaïdes'sta)
Das Posthaus - (?, katkelma)
Die Generalprobe - (?, katkelma)