Ansaldo-Lancia 1Z
| Ansaldo-Lancia 1Z | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | panssariauto |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa |
Ensimmäinen maailmansota Italian–Etiopian sota Espanjan sisällissota Toinen maailmansota |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 4 200 kg |
| Miehistö | 6 |
| Pääaseistus | 3x konekivääri |
| Teho | 30–60 hv |
| Toimintasäde | 500 km |
| Huippunopeus | 70 km/h tiellä |
Ansaldo-Lancia 1Z oli Italiassa valmistettu panssariauto. Vuonna 1915 valmistukseen tullutta autoa käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa, Etiopiassa, Espanjassa ja tosiessa maailmansodassa.
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Ansaldo-Lancia 1Z oli Italian ensimmäinen sarjatuotettu panssariauto jota käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa. Sen kehitystyö valmistui vuonna 1915 ja valmistus alkoi vielä saman vuoden aikana. Panssariauton pohjana toimi ensin Lancian Lancia 25/35 HP ja myöhemmin Lancia 1Z -kuorma-auto. Auton miehistöön kuului kuusi jäsentä. Aseistuksena oli kolme Maxim- tai Fiat-konekivääriä. Tykkitorni oli kaksiosainen. Päätykkitornissa oli kaksi konekivääriä ja sen päällä oli vielä toinen yksikonekiväärinen torni. Ylimmäinen oli tarkoitettu ilmatorjuntaan. Auton panssaroinnin paksuus oli 4 mm. Ensimmäisten autojen moottorien teho oli 30 hevosvoimaa ja vuoden 1917 malleissa 60.[1]
Ansaldo-Lancia 1ZM oli vuonna 1918 valmistukseen tullut jatkokehitelty malli, josta poistettiin ylin torni. Konekiväärit vaihtuivat malliin St. Étienne ja yksi niistä siirrettiin poistetusta tornista auton takaosaan. 1ZM painoi 4,2 tonnia. Korkeutta sillä oli 2,38 metriä, leveyttä 1,82 metriä ja pituutta 5,4 metriä. Sen suurin nopeus tiellä oli 70 km/h ja toimintasäde 500 km.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ansaldo-Lancia 1Z-panssariautoja valmistettiin kaikkiaan 150 kappaletta. Autoista muodostettiin ensin vuonna 1916 kuusi omaa joukkuettaan. Niitä käytettiin hyvin onnistuneesti Capretton taistelua seuranneen vetäytymisen aikana. Vuonna 1918 Italian Comando Supremo antoi uudet ohjeet autojen käytöstä. Lokakuussa 1918 autoja oli 17 joukkuetta, joista kuhunkin kuului seitsemän autoa. Joukkueet liitettiin ratsuväen ja rynnäkköjoukkojen divisiooniin rynnäkköarmeijakunnassa (Corpo d’Armata d’Assalto). Vittorio Veneton taistelun aikana eräs kolmen auton joukko otti 700 itävaltalaista sotavankia huoltokolonnassa ja valtasi myöhemmin kaksi tarvikkeita Tireisteen kuljettanutta junaa. Jonkin aikaa myöhemmin autoja käytettiin itävaltalaisen 58. divisioonan esikunnan valtaukseen.[1]
Niin sanotut rynnäkköyksiköt lakkautettiin vuonna 1921, mutta Ansaldo-Lancia 1Z-panssariautot säilytettiin käytössä. Sodan jälkeisenä aikana ne alkoivat kuitenkin jäädä teknisestä kehityksestä jälkeen ja ne jäivät italialaisessa strategisessa ajattelussa taka-alalle. Joitakin autoja käytettiin Italian–Etiopian sodassa 1935–1936 ja kahdeksan auton joukkue lähetettiin Espanjan sisällissodan rintamalle. Auto jäi selvästi alakynteen neuvostoliittolaiseen BA-6-panssariautoon verrattuna, mikä johti uusien italaisten mallien valmisteluun. Kesäkuussa 1940 autoja oli vielä 34 Italiassa ja sen siirtomaissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Filippo Cappelano & Pier Paolo Battistelli: Italian armoured & reconnaissance cars 1911-45, s. 4-6, 9, 11, 16. Osprey Publishing, 2018. ISBN 9781472824349;. (englanniksi)